Lausuntataiteilija Kastehelmi Karjalaisen kotiarkistossa on säilynyt kaksi kappaletta koululehti Silmusta lukuvuodelta 1923/1924. Se oli Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun toverikunnan eli oppilaskunnan lehti.
Lehti on kirjoitettu koneella. Molemmissa lehdissä on runoja ja novelleja. Yksi novelli käsittelee näsäviisasta pikkupoikaa raitiovaunussa, ja toisessa Evi-niminen 18-vuotias nuori nainen pääsee ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen laivalla Saksaan. Laivan salongissa hän tapaa hurmaavan saksalaismiehen nimeltä Willi Naupert.
Silmun lisäksi on kotiarkistossa säilynyt myös julkaisu Pää-pilantekijä, sekin vuodelta 1924. Se on kokonaan käsin kirjoitettu. Sen juttujen aiheet ovat niin vauhdikkaita, että on syytä epäillä sen olleen lukiolaispoikien lehti. Lehdestä ei kuitenkaan käy ilmi, minkä koulun pojat ovat asialla. Yhdessä jutussa Väinämöinen ja Ilmarinen hurjastelevat moottoriveneellä varastamaan Louhiskalta väärien setelien painokoneen. Toisessa jutussa virolainen trustipäällikkö Pietr Viinaliin julistaa viinasodan Suomelle, minkä seurauksena vesihanoistakin virtaa viinaa ja punaviiniä, eikä Suomeen jää yhtään selvää ihmistä. Kieltolakihan oli voimassa Suomessa 1919–1932, ja viinaa salakuljetettiin maahan Suomenlahden yli. Opettajat toivoivat koululaisilta raittiuspuheita ja ylevää suhtautumista Kalevalaan tällaisten julkaisujen sijaan. Voikin miettiä, onko lehti lainkaan virallinen koululehti.
Kouluissa tehtiin sekä virallisia oppilaskuntien lehtiä että oppilaiden omia, epävirallisia lehtiä. Koululehtien perinne syntyi jo 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset lehdet olivat käsinkirjoitettuja ja kopioituja. Käsinkirjoitettuja lehtiä on ollut paljon, mutta niistä ei enää jälkikäteen tiedetä, ellei joitain kappaleita ole sattumalta säästynyt. Toisen maailmansodan jälkeen monet teinikunnat (oppilaskunnat) alkoivat painattaa lehtiään. Painettujen lehtien toinen kasvuvaihe osui 1950-luvun loppuun. Niiden kukoistus loppui 1960-luvun lopulla, jolloin puolestaan poliittisten puolueiden nuortenlehdet alkoivat kasvattaa suosiotaan.
Monistustekniikka vaikutti lehtien suosioon 1950-luvun lopulta alkaen. Spriikopiokone oli keksitty jo 1920-luvulla. Kouluissa ne olivat käytössä 1970-luvulle. 1980-luvulla valokopiokoneet syrjäyttivät ne käytöstä. Ennen kopiokoneita koululaislehdet kirjoitettiin ja kopioitiin käsin. Koneella kirjoittaen oli sentään mahdollista saada 1-3 kopiota kerralla hiilipaperin avulla.
Teksti: Hanneleena Hieta, kansatieteen yliopistonlehtori, FT
Kuvat: Kastehelmi Karjalaisen kotiarkisto.
Lisätietoa koululehdistä:
Tommila, Päiviö & Raittila, Pekka (toim.) 1991: Suomen lehdistön historia 9. Kuopio: Kustannuskiila.