Pohjois-Suomessa moottorikelkka tuli heti poronhoidon käyttöön. Noin reilut 50 vuotta sitten tapahtuneet muutokset kelkan käyttöönotolla heijastuivat nopeasti koko poronhoitoon, ja muuttivat sen luonnetta sekä eläinten käyttäytymistä: poromiesten mukaan jopa niiden muistia. Moottorikelkka otettiin käyttöön nopeasti, koska sillä oli huomattavia etuja porokoiraan ja verrattuna perinteiseen kulkemiseen jalan, suksilla tai porolla.
Liikkumisella ja erilaisilla kulkuvälineillä on ollut tärkeä rooli poronhoidossa, ja sen muuttumisessa nykyisenkaltaiseksi moderniksi elinkeinoksi. Moottorikelkan tullessa käyttöön, poromiehet hylkäsivät vuosikausiksi ”uskollisen toverinsa” eli porokoiran, sillä he luottivat kelkan motorisoituun voimaan niin porotokan hallinnassa, kuin myös kulkemisessa ja kuljettamisessa.
Ekologiset olot, kuten sopiva maasto, olivat syynä kelkan nopealle suosiolle tietyillä alueilla. Ensimmäinen kelkka otettiin Inarissa käyttöön vuodenvaihteessa 1960–61. Sitä käytti eräs opettaja, jonka nimikin on hyvin tiedossa – Eino Kukkonen.
Koska kelkan käyttäjien kokemukset olivat pelkästään hyviä, ja kelkka helpotti paljon työtä, seurasivat monet muutkin näitä innovaattoreita. Näin voidaan puhua moottorikelkkavallankumouksesta, jonka nimen amerikkalainen antropologi Pertti J. Pelto lanseerasi tutkittuaan moottorikelkkojen käyttöönottoa Itä-Lapissa, erityisesti Inarissa kolttasaamelaisten parissa.
Aluksi kelkkaa hyödynnettiin vapaa-ajalla ja tavarankuljetuksessa, myöhemmin muussa työssä. Haitoista ei alkuvaiheessa puhuttu ollenkaan – mitä nyt kelkat ja niiden käyttö maksoivat paljon. Ne maksoivat joskus jopa niin paljon, että köyhemmät joutuivat elinkeinon ulkopuolelle, koska eivät voineet kelkkaa hankkia tai maksaa sen käyttökustannuksia. Myöhemmin huomattiin myös muut negatiiviset puolet, kuten poroelon keskittyminen harvojen käsiin.
Moottorikelkka toi muutoksia poromiesten arkeen ja lisäsi kelkkaturistien määrää pohjoisessa. Video: osa Juhani Lipposen Lappi-dokumenttisarjasta, YLEn Elävä arkisto.
Moottorikelkan avulla ihminen hallitsi nopeasti suuria alueita, ja hänestä tuli poroa nopeampi. Moottorikelkkojen vuoksi porot kuitenkin villiintyivät, eivätkä enää totelleet pörräävällä kelkalla kulkevaa ihmistä.
Tästä syystä etto- eli hakutöiden kustannukset alkoivat nousta korkeiksi. Ihmisen ja eläimen suhde muuttui erilaiseksi. Aiemmin porokarjan yksilöt tunnettiin tarkemmin ja suhde saattoi olla yksilöllinen. Esimerkiksi ajoporoille ei ollut enää tarvetta, ja niistä luovuttiin.
Poronhoito on viimeisen 50 vuoden aikana teknistynyt ja motorisoitunut. Tästä syystä poromies on pakotettu investoimaan uusiin välineisiin pysyäkseen elinkeinon kilpailukykyisessä kehityksessä. Nykyään moottorikelkasta on tullut myös suosittu urheilu- ja kulkuväline. Moottorikelkkasafarien suosio Lapin matkailukeskuksissa kasvaa koko ajan. Kulkuvälineitä – niin omia kuin vuokramoottorikelkkoja – varten on olemassa myös laaja kelkkailuverkosto.
Teksti: Helena Ruotsala, kansatieteen professori, FT
Artikkelikuva: Lumikelkka, reki ja koira Saarijärven tunturikämpällä. Museovirasto, Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma, kuvaaja Soile Sarvisto 1968.
Lue lisää moottorikelkoista ja poronhoidon muutoksesta:
Kemijärven moottorikelkka- ja sahamuseo. Kotisivut.
Ruotsala, Helena 2002: Muuttuvat palkiset. Tutkimus poronhoidosta 1930-1995. Kansatieteellinen Arkisto 49. Vammala: Suomen Muinaismuistoyhdistys.