Sadan vuoden aikana arki kaupassa on muuttunut paljon. Kun alkuaikoina kaupasta ei saanut jotain elintarviketta kuin joinakin päivinä viikosta (ja vain aamupäivisin), palvellaan tänä päivänä asiakkaita jopa kellon ympäri. Vielä 1900-luvun vaihteessa kaupasta ruokaa hakivat kotiäidit tai kotiapulaiset. Nykyään ruokaa käydään ostamassa, kun päästään töistä. Kauppaa alettiin kehittää ja rationalisoida erityisesti itsenäisyytemme ajan alussa, kun kaupan alan työpäivät lyhenivät kahdeksantuntisiksi. Vuonna 2016 kauppojen aukioloajat vapautettiin niin, että suurin osa elintarvikekaupoista on auki ainakin klo 22 saakka, pienemmät kaupat jopa yhteentoista illalla.
Teknologia on muuttanut kaupan työtä. Keikkavaa’asta on siirrytty digitaalivaakoihin. Kaupan kehitys otti suuren harppauksen eteenpäin silloin, kun saatiin kylmäkoneita, siivutuslaitteita sekä kassakoneet ja vaa’at. Aiemmin tuotteet ojennettiin palvelutiskiltä asiakkaalle ja hinta kirjoitettiin paketin päälle, tai tuotteet maksettiin suoraan tiskillä. Nykyään elektroniset vaa’at tulostavat tuotteeseen hintalapun, jossa lukee monesti muutakin kuin tuotteen nimi ja hintatiedot. Hintatarroihin tulostetaan usein myös tuotteen rasvaprosentit ja raaka-aineet.
Vielä 1940-luvulla asiakkaan käydessä ostamassa maitoa, leipää ja juustoa, sekatavarakaupan myyjä haki ja punnitsi tuotteet sekä kirjoitti summan paperilapulle tiskillä. Kun asiakas oli saanut kaikki ostoksensa, myyjä laski paperilla tuotteiden hinnat yhteen, kenties löi loppusumman kassakoneeseen ja kassakone aukesi.
Kassakone kehitettiin alun perin baariin estämään työntekijöiden näpistelyä. Suomeen ensimmäinen kassakone tuli vuonna 1895. Yleisemmin käytössä olivat rahalippaat ja puiset mekaaniset kassalaatikot, joiden paperinauhaan tehtiin merkinnät kynällä, tai käytettiin jäljentäviä kuittivihkoja. Suurissa liikkeissä, kuten Turun Wiklundilla, rahat lähetettiin keskuskassaan putkilossa, ja keskuskassa lähetti putkilossa vaihtorahat takaisin. Tätä järjestelmää kutsuttiin ratakassaksi. Se saattaa kuulostaa erikoiselta ja melko hitaalta järjestelmältä, kun vertaa nykyiseen pankkikortilla maksamiseen.
Keskon mainoselokuvassa (1966) esitellään vähittäiskaupankäynnin ja tuotantoketjujen historiaa. Video: YLEn Elävä arkisto.
1950-luvulta lähtien Suomeen tuli niin sanottuja pikamyymälöitä, ja kauppojen itsepalveluaika alkoi. Asiakas tuli pikamyymälään ostoskorin tai kärryn kanssa, keräsi itse ostoksensa, ja siirtyi niiden kanssa kassalle. Tämä uudistus oli käytössä vain suuremmissa kaupungeissa. Kaupunkeihin alettiin perustaa myös kotitalouksien autoistumisen myötä automarketteja, mikä mullisti kaupankäyntiä. Nykyään itsepalvelu on mennyt jo niin pitkälle, että asiakas lukee ostostensa viivakoodit kassalla ja rahastaa itsensä. Joissakin paikoissa asiakas voi ottaa jo kauppaan astuessaan mukaansa viivakoodien lukulaitteen, ja lukea sillä tuotteet, jotka hän samalla pakkaa suoraan ostoskassiinsa.
Teksti: Marja-Liisa Räisänen, kansatieteen jatko-opiskelija, FM
Artikkelikuva: Karkkilan kauppala. Siirtyminen palvelumyymälöistä itsepalvelumyymälöihin oli yksi kaupankäynnin merkittävistä murrosvaiheista. Kuva: Hikuta-arkisto, TYKL/dg/5508.
Lue lisää kaupankäynnistä:
Lehtonen, Jussi 2017: Virtuaalista kaupankäyntiä 2050-luvulla. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.
Mäki, Matti 2015: Kaupankäynnin kohtaamisia. Hiiskuttua-verkkolehti.
Räisänen, Marja-Liisa 2008: Viitoskassan kaunotar. Kulttuurianalyyttinen tutkimus kaupan kassan työstä. Kansatieteen pro gradu-tutkielma. Turku: Turun yliopisto.