Esineet muodostuvat ihmisten käytössä vakiintuneissa tarkoituksissa. Esineistä on luettavissa helposti paljon tietoa ja historiaa, niin valmistajasta kuin käyttäjästä. Samalla esineellä voi yhtä aikaa olla useita eri ulottuvuuksia ja näkökulmia, josta sitä voidaan katsoa. Mikäli esinettä tarkastellaan vaikkapa museoesineenä, voidaan sitä ajatella konkreettisen toiminnan välineenä – työkaluna tai jopa symbolisena ja henkisenä, kuten esimerkiksi muistona. Näin ollen esineisiin voi liittyä monia erilaisia tarinoita.
Miten esineet voivat olla hitaita?
Hitaudesta on tullut nykyihmisille varsinainen kansanliike – kiireisen elämäntavan vastailmiö. Esineiden hitaus ja nopeus näyttäytyvät monin tavoin aineellisessa ympäristössämme. Tulee kuitenkin muistaa, että hitauden määritelmä on yhtä lailla moninainen, kuten on myös erilaisten esineiden kirjo.
Hitaus on liukuva käsite, esine voi olla enemmän tai vähemmän hidas riippuen siitä miten paljon ajan kulua se viestii. – Jaana Saarikoski, kansatieteen opiskelija.
Esineet erottuvatkin muun muassa valmistusprosessin nopeudessa, valmistustavassa, esineen iässä ja elinkaaren kestossa. Kulttuurin sisäinen tai siellä opittu tieto kertoo meille paljon esineistä sekä niiden valmistuksesta.
Esinettä katsoessamme, saatamme hyvin nopeastikin muodostaa mielipiteemme siitä, onko se esimerkiksi valmistettu käsin vai teollisesti, huolellisesti vai kiireellä. Esineen hitauden voi siis ikään kuin tuntea esinettä tarkasteltaessa. Valmistusjäljistä voi tarkkasilmäinen jopa lukea esineen menneisyyttä ja tarkka suunnittelu kertoo ajatuksista esineen takana. Jokaisella maalikerroksella ja osalla on aina oma tarina kerrottavanaan.
Erityisesti museoesineillä voidaan katsoa olevan myös fyysistä tai henkistä hidastavaa vaikutusta katsojaan. Esine voi aiheuttaa nostalgisia tunteita, jolloin hyvin todennäköisesti tulee luokiteltua kyseinen esineen hitaaksi, sillä se muistuttaa katsojaansa vahvasti menneestä. Jossain vaiheessa esineestä saattaa myös syntyä ajaton ja näkymätön, jolloin sen olemassaolo huomataan vasta sen tuhoutuessa.
Nähdessäni esineen, mieleni ei vain näe sitä, vaan kaikki mitä tiedän tai pystyn kuvitella esineestä, aktivoituu mielen syvillä tasoilla. Aistit aktivoituvat. – Jaana Saarikoski, kansatieteen opiskelija.
Esineiden kohtaaminen on aina henkilökohtaista ja yksilöllistä. Ensimmäinen pitää nahkasohvia ainoana oikeana istuinvaihtoehtona; mitä kuluneempi, sen parempi. Toinen taas pitää nahkasohvaa vastenmielisenä ja arvostaa siistiä, viimeisen päälle huoliteltua design-sohvaa. Esine on aistillinen kokemus.
Jaana Saarikoski on tutkimuksessaan tehnyt kolmen tuolin olemusanalyysin. Finna-palvelusta löytyy hakusanalla ”tuoli” 13229 kuvaa ja 3800 esinettä. Millaisia analyysejä näistä syntyisikään?
Teksti: Roosa Haapoja, Anna Färm, Venla Kuronen.
Artikkelikuva:
Puuseppä Yrjö Martin hiomassa valmistamaansa tuolia Tuusulassa. Kuva: Pekka Kyytinen 1970. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma.
Lue lisää:
Jaana Saarikoski: Hidas esine. Kulttuurianalyyttinen esinetutkimus ja kolmen tuolin olemusanalyysi (2017). Kansatieteen proseminaari-tutkielma.