jääkaappi

Jääkaappi kulttuurioliona

Vaikka nykyisin jääkaappi on joka kodin vakioesine, on sitä alkuaikoina pidetty ”turhuutena”, jonka hankintaa on pitänyt tarkoin miettiä. Jääkaapin hankintaa perusteltiin hygienian parantumisella ja ajan säästöllä. Tulevaisuuden jääkaappi saattaa laatia itse jopa kauppalistat.

Ensimmäiset jääkaapit olivat nimensä mukaisesti kaappeja, joiden sisustaa viilennettiin jäillä. Vaati paljon vaivaa, että kaapin sai pidettyä kylmänä. Epäkäytännöllisyydestään huolimatta jäälohkarekaappi helpotti ruokatavaroiden varastointia ja säilytystä. Sähköllä toimivat jääkaapit tulivat markkinoille 1920-luvulla, ja suomalaisissa kotitalouksissa kodinkoneet yleistyivät vasta 1950-luvun jälkeen.

Jääkaapeista tuli arkinen tarve-esine: koteihin hankittiin yleensä ensimmäiseksi sähköliesi ja jääkaappi. Jääkaappi oli silti edelleen verrattain kallis hankinta. Niinpä useissa maalaistaloissa käytettiin vielä 1960-luvulla kellareita, jotka takasivat ruuan pysymisen viileänä. Kaupungissa jääkaappi yleistyi nopeammin, koska samanlaisia mahdollisuuksia kylmäsäilytykseen ei ollut. Viileään aikaan ruokaa säilöttiin esimerkiksi ikkunan välissä.

Elektrolux merkitsee uuden, helpomman ajan koittamista Suomenkin perheenemännille. Heiltä jää enemmän aikaa omistautua perheelleen ja harrastuksilleen – enemmän aikaa lepoon. Monet huolet haihtuvat, vaivat vähenevät – ja ”kaupanpäällisiksi” seuraa maukkaampi, aina tuore ja raikas ruoka, josta koko perhe saa terveyttä ja iloa… (Elektrolux- jääkaapin mainos, Suomen kuvalehti 43/ 1953.)

Mainoksissa jääkaapin hankkimista perusteltiin ajan säästöllä ja hygienian parantumisella. Varsinkin naisille laitteet tarjosivat helpotusta kotiaskareisiin, sillä kotitalouden pyörittäminen oli pääosin naisten vastuulla. Jääkaappi säästi samalla aikaa ja rahaa, kun voitiin hankkia useamman päivän ostokset kerralla. Pääosin jääkaapit yleistyivät 1960–70 -luvulla. Jääkaappi mullisti ruokatalouden, ja toi yhä useamman saataville esimerkiksi tuoreen lihan ja kalan.

Nykyisin jääkaappi on kodin vakiovaruste, eikä sen olemassaoloa tarvitse perustella. Tulevaisuuden visioissa jääkaappi tietää mitä syömme, ja osaa lisätä itse kauppalistaan puuttuvat ruoka-aineet. Markkinoilla on jo jääkaappeja kalenteri-, viihde- ja viestintäominaisuuksilla. Vaikka ne nyt tuntuvat erikoisilta, huippuominaisuuksilla varustetuilta laitteilta, saattavat ne jo kymmenen vuoden päästä olla ihan tavallisia kodin jääkaappeja.

 

Teksti: Nina Jylhä, Suvi Salminen  & Lauri Järvenpää (toim. Anne Nieminen).

Artikkelikuva: Rouva Hannuksela jääkaapilla keittiössään. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Lue lisää jääkaapeista ja ruokatalouden historiasta:
Hartola, Marja 2017: Petusta pizzaan ja puurosta pastaan. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.
Virtanen, Timo J. 2017: Jääkaappi ja jäät kaapissa. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.

 

Jääkaappi ja jäät kaapissa

Kylmä lähde tai joskus hankikin on kelvannut tilapäisesti ruokien ja tarveaineiden säilytykseen. Paikallaan pysyvän asutuksen myötä on rakennettu myös erilaisia kylmäsäilytysratkaisuja. Yleisnimi jääkaappi kuvaa laajasti useimpia.

Erityisesti talojen ja tilojen maitotalous vaati jäähdyttämistä ja kylmää talvikelien ulkopuolellakin. Jääkaapilla tarkoitetaan nykyisin sähköistä kotitalouden laitetta tai kokonaisuutta, johon saattaa kuulua viileäkaappi ja pakastinosuudetkin (Jenkkikaappi). Suomalaisessa arjessa pärjättiin vuosikymmeniä ennen sähköistymisen aikaa, ja paikoin vielä sen jälkeenkin, varsinaisilla jäätä sisältävillä kaapeilla. Tämä merkitsi jäännostoa, useimmiten läheisestä joesta tai järvestä.

Kestävän jään sahaaminen suorakaiteenmuotoisiksi palasiksi tapahtui esimerkiksi justeerista tehdyllä jääsahalla tai usein myös konevoimalla. Apuna saattoivat olla esimerkiksi veneisiin tai puutarhan muokkaukseen tarkoitetut koneet. Hevosen tai traktorin avulla lohkareet kuljetettiin talojen pihoihin ja peitettiin purulla. Tästä kasasta haettiin jäähdytysjäätä niin maitotaloudelle kuin pienempiinkin tarpeisiin puusta rakennettuihin jääkaappeihin.

Auralainen kyläseppä nosti vielä 1960-luvulla Aurajoesta lohkareita, ja kauppasi niitä alueen talouksiin.

Vähitellen sähköistymisen myötä alkoi jääkaappi ja sitä käyttävät taloudet pärjätä ilman lisättyjä irtojäitä, kun sähkö ja kompressori tuotti kylmän. Luonnollisesti kaasujääkaappejakin on käytetty laajasti esimerkiksi kesämökeillä. Ensimmäisen oikean jääkaapin kerrotaan ilmestyneen Suomeen jo 1928, vaikka varsinaisen yleistymisen aikaa oli vasta 1950-luku. Kylmäaineina freonit ovat nykyisin vaihtuneet luonnon hiilivetyihin, jotka ovat vähemmän haitallisia.

Jääkaappia esiteltiin muiden kodinkoneiden rinnalla Helsingin kotimaisen tuotannon suurparaatissa vuonna 1958. Video: YLEn Elävä arkisto.

Vuoden 2016 jääkaappien edustusmalleja mainostetaan lauseella: ”uudenlainen älykäs jääkaappi” (Samsung), sekä rosterikuorella ja energiatehokkuudella. Joissakin malleissa mainostetaan ovessa sijaitsevaa jääpala-annostelijaa. Jäät ovat siis siirtyneet kaapin sisältä ulko-oveen! Kaappeja kuvataan myös seuraavasti: ”Sen älykäs anturi-järjestelmä käyttää useita ulko- ja sisäantureita optimoidakseen lämpötila- ja kosteustasot…” ja ”Digitaalinen invertteri kompressori käyttää …”. Nykyjääkaapin ominaisuuksia ovat myös True no Frost -toiminto, LED-valo, Moisture control box sekä Power Cool. Hyvän käsityksen jääkaapin kehityksestä saa esimerkiksi Ylöjärvellä sijaitsevasta Suomen Jäähdytystekniikkamuseosta.

 

Teksti: Timo J. Virtanen, kansatieteen lehtori, FL

Artikkelikuva: Jääkaappi, jonka ovessa on magneeteilla kiinnitettyjä kuvia. Kuva: Museovirasto, kuvaaja Elina Hirvikoski 2013.

Lue lisää jääkaapeista:
Nieminen, Anne 2016: Jääkaappi kulttuurioliona. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -verkkosivusto.

 

Petusta pizzaan ja puurosta pastaan

”Ruaka se on kon henkem pittä, kyl työl vähemmälki toimeen tule”. Vanha sananlasku ilmaisee ytimekkäästi elämän tarkoituksen. Vaikka työnteko oli arvossaan, ihmisen elämänkaaren tärkeimpiä asioita on aina ollut myös ruoka. Sen hankkiminen on joskus ollut kovan työn takana, mutta ruoan runsaudesta on osattu myös nauttia.

1900-luvun alun Suomessa elettiin vielä omavaraisesti, koettiin ensimmäisen maailmansodan vuoksi pula-aikoja, nähtiin nälkää ja leivän jatkeena käytettiin pettua. Maaseudun ruokatapoja sääteli maatalouden työrytmi. Yleisimpiä ruokia ateriasta toiseen olivat läskisoosi ja perunat, suolasilakka, vellit, puurot, keitot ja ruisleipä. Pula-aika koetteli uudestaan maailmanlaajuisen laman aikana 1930-luvulla. Pulaa oli varsinkin suomalaisten ”kansallisjuomasta” kahvista, jota nyt jouduttiin tekemään korvikkeista. Vähitellen elintaso alkoi nousta. Monien elintarvikkeiden – maidon, kananmunien, juuston, voin, lihan ja vihannesten – kulutus lisääntyi. Kaupan hyllyille ilmestyi myös ulkomaisia tuotteita.

Toisen maailmansodan aikaan Suomessa oli jälleen pulaa elintarvikkeista, jolloin säännösteltäviksi joutuivat lähes kaikki yleisimmät elintarvikkeet. Ruoanlaitto oli todella luovaa, kun perheelle piti tehdä ruokaa olemattomista raaka-aineista. Säännöstely loppui kokonaan vasta vuonna 1954. Pulavuosien jälkeen kansa söi runsaasti sokeria, rasvaa ja vehnäleipää. Kahviakin kului kymmenen kuppia päivässä, kun sitä sai taas vapaasti. Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952 Suomen markkinoille tuli Coca-Cola.

1900-luvun puolivälissä koteihin alettiin hankkia jääkaappeja, mikä muutti muun muassa ruoan säilöntätapoja.

Kalaa ja lihaa ei tarvinnut enää säilöä runsaan suolan avulla, vaan nyt ne voitiin hankkia tuoreena ja säilyttää kylmässä. 1950-luvun ruokauutuuksia oli muun muassa makaronilaatikko. Lisäksi ulkomaiset siirtomaatavarat, kuten tuoreet hedelmät, rusinat ja mausteet, ilmestyivät kauppoihin uudelleen pulavuosien jälkeen.

1970-luvulla kaikissa kodeissa ei vielä ollut jääkaappia. Pallo-Noppa -ohjelmassa kerrottiin ruoan säilyttämisen merkityksistä. Video: YLEn Elävä arkisto.

1960- ja 70-luvuilla osa vanhoista perinneruoista oli edelleen kansan suosikkeja, vaikka ulkomaanmatkailu lisääntyi ja ruokakuulttuurikin alkoi kansainvälistyä. Varsinais-Suomessa suosittuja ruokalajeja olivat muun muassa hernesoppa, lihapullat, läskisoosi, silakkalaatikko ja makkarakeitto. 1970-luvulla tapahtui pitsan, broilerin, kirjolohen ja appelsiinituoremehun esiinmarssi. Mikroaaltouuni yleistyi.

1900-luvun lopulla ruokatrendit ovat vaihtuneet tiuhaan, mutta samalla kotimaisuus ja terveysseikat ovat korostuneet päivittäisessä ruokatarjonnassa. Pettukin tuli takaisin ruokavalikoimiimme, sillä sen todettiin sisältävän kasvistanolia ja alentavan kolesterolia. 2000-luvun trendiruoka härkäpapu oli jo keskiajalla suosittua arkiruokaa. Satoja vuosia vanhasta ruokakulttuuristamme saatammekin ehkä tulevaisuudessa löytää lisää terveellistä syötävää.

 

Teksti: Marja Hartola, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Arabian posliiniastiat olivat suosittuja suomalaisissa kodeissa (astiat emäntä Auli Heikkalan kokoelmista Lokalahdelta). Kuvaaja: Marja Hartola.

Lue lisää ruokatalouden historiasta:
Hartola, Marja 2001: Keskiajan ruokatalous Suomessa. Tiimalasi-keskiaikasivusto.

 

Arki luistaa! Tehdasyhteisön perhe-elämän muutoksia

Forssan tekstiilitehdasyhteisössä vietettiin työntäyteistä arkea 1950–1970-luvuilla. Monet uudistukset vaikuttivat lapsiperheiden arkeen. Kodinkoneet yleistyivät ja helpottivat elämää. Myös vapaa-aika lisääntyi ja monipuolistui.

1960-luku ja erityisesti 1970-luku olivat kotien koneellistumisen aikaa Suomessa. Myös tavallisille tehdastyöntekijäperheille oli mahdollista hankkia arkea helpottavia kodinkoneita, kuten pyykinpesukoneita, sekä vapaa-ajan elämyksiä tuovia laitteita, kuten levysoittimia. Pyykinpesu oli aikaa vievää, joten pesukone toi helpotusta monen perheen arkeen.

Forssan tekstiiliteollisuudessa työskenteli paljon naisia, ja he usein jatkoivat työssäkäyntiä myös naimisiinmenon jälkeen. Jääkaappi toi enemmän vapautta ja osaltaan mahdollisti naisten aktiivista työssäkäyntiä. Jääkaapissa ruuat säilyivät kaikkina vuodenaikoina eikä arkea tarvinnut enää suunnitella niin, että kaikki valmistettu ruoka pitäisi syödä kerralla pois. Kaupassakäyntiväli saattoi pidentyä, kun samalla kertaa ruokaa voitiin ostaa useammaksi päiväksi.

1960-luvulla myös lastenvaunut muuttuivat kevyemmiksi, korkeammiksi sekä toimivimmiksi. Vaunuihin sai myös kiinnitettyä ratasistuimen, jonka ansiosta vaunuja saattoi käyttää myös lapsen kasvettua ohi varsinaisen vaunuiän, eikä erillisiä lastenrattaita tarvinnut hankkia. Vaunukopan alle ilmestyi samalla vuosikymmenellä metallikori ostoskassia varten. Äitien arki hieman keveni, kun ruokakassin sai laitettua vaunujen kyytiin, sillä naiset yleensä suorittivat perheiden ruokaostokset.

Työviikon lyheneminen viisipäiväiseksi 1960–1970-lukujen taitteessa kasvatti merkittävästi työntekijöiden vapaa-aikaa.

Samoihin aikoihin autojen lisääntyminen laajensi ihmisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Suomalaisista kotitalouksista 43 prosentilla oli käytössään auto vuonna 1971. Autoa hyödynnettiin tuolloin ensisijaisesti vapaa-ajanmatkoilla, mutta vähitellen yhä useammin myös työmatkoihin.

Suosituimmat harrastukset 1960-luvun lopulla olivat ulkoilu, retkeily, kalastus, metsästys sekä urheilu ja ulkopelit. Ulkoilu ja liikunta saivat uuden kilpailijan televisiosta, joka yleistyi 1960-luvulla. Televisio laajensi maailmaankuvaa ja Forssastakin käsin nähtiin maailman ihmeitä. Televisio muokkasi myös käsityksiä hyvästä elämästä. Ohjelmista saatiin viitteitä millaista perhe-elämän kuuluisi olla. Lisäksi televisio-ohjelmat vaikuttivat perheiden ajankäyttöön ja aikatauluihin.

 

Teksti: Maria Vanha-Similä, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: Naisten viestijoukkue vaihtaa Finlayson-Forssa Oy:n eri osastojen välisissä hiihtokilpailuissa vuonna 1952. Forssan museon kokoelma.

Lue lisää tehdasyhteisöjen arjesta:
Vanha-Similä, Maria 2016: Tehdasyhteisön arkea, Hiiskuttua-verkkolehti.
Vanha-Similä, Maria 2014: Yhtiöön! Yhtiöön! Töihin Forssan tekstiiliteollisuuteen 1950–2000-luvuilla. – Niina Koskihaara & Maija Mäki & Kirsi Sonck (toim.). Osumia. Kansatieteellisiä avauksia muutoksesta, sen hallinnasta ja sopeutumisesta, sivut 78–84. Turku: Turun yliopisto.