Puhelimen historia ulottuu aina 1800-luvun lopulle asti, vaikka ensimmäisen tai oikean keksijän nimestä on edelleen useita versioita. Suomalaisen puhelintekniikan kehitys perustui aluksi paljolti varhaisen lennätintekniikan pioneerien varaan. Kuten monien muidenkin teknisten välineiden ja koneiden kohdalla, puhelimen koko on ajan kuluessa pienentynyt. Mikä merkittävintä, siitä on tullut aikaisempaa itsenäisempi ja monipuolisempi. Itsenäinen erityisesti kännykän vapaan liikuteltavuuden, ja monipuolinen digitaalisen ajan erilaisten ohjelmien sekä sovellusten kautta.
Ensimmäinen matkapuhelinverkko Suomessa – itse asiassa koko valtion käsittävänä myös koko maailmassa – oli autoradiopuhelin ARP, joka avautui vuonna 1971. 1980-lukua leimasi NMT-verkko ja edelleen suomalainen NOKIA-buumi. Maailmallakin menestyneet klassikkomallit 1011 (1992), 9000 Communicator (1996) sekä 3210 (1999) seurasivat toisiaan.
2010-luvun puolivälissä kännykkämarkkinat ovat kirjavat, ja markkinaosuuksia on jaettu uudelleen. Muiden kotimaisten tuotemerkkien (esim. Benefon, Jolla) vaikutukset ovat jääneet ulkomaisten jättien (Ericsson, Samsung, Apple, Huawei) rinnalla pieneksi. Kilpavarustelu on kuitenkin johtanut ominaisuuksien kirjoon. 3G-puhelimet olivat askel kohti nykyistä laitetta, jolle puhelin-nimitys saattaa tuntua jo vanhentuneen vähättelevältä. Suomalaissyntyinen tekstiviestiominaisuus oli tavallaan askel kohti nykyistä monitoimikonetta.
Mobira Oy:n aluemyyntijohtaja Jouko Häyrynen kertoo ensimmäisestä käsimatkapuhelimesta eli kännykästä. Videon kuvaus ja editointi: Tuomas Niemelä.
Puhelimen merkki ja malli ovat muuttuneet meillä yhä enemmän statussymboliksi. Myös kilpajuoksu kehitysmaihin tarkoitettujen halpojen kännyköiden valmistamiseksi jatkuu. Samalla älypuhelin on pelkän puhelun asemesta alusta, jolla toimivat arjen monet välttämättömyydet. Esineiden internetin aikana ihminen muodostaa ympärilleen sähköisen arjen, johon kuuluvat esimerkiksi ”puhelimen” kautta yhtälailla jääkaapin sisältö, kiinteistön vartiointi kuin sosiaaliset kontaktitkin.
Esineet viestivät ihmiselle. Lankapuhelinverkossa toimineet ”Neiti Aika” ja ”Päivän sana” ovat muuttuneet sähköiseksi kalenteriksi, kameraksi ja kuvakommentoinniksi, keskusteluareenoiksi, arkistoksi tai vaikkapa pelien pelaamiseksi.
Teknologiset harppaukset ovat synnyttäneet myös kasvavan puhelinaddiktion aikatauluihin ja yhteyksien ylläpitoon. Älypuhelimia vastaan suunnattu kritiikki on voimistunut myös ekologisesta näkökulmasta, sillä valmistusprosessien vaatimat harvinaiset raaka-aineet (esim. lantaani, terbium, yttrium), ja niiden tuotanto-olosuhteet herättävät valveutuneissa käyttäjissä huolestuneisuutta. Toisaalta uusien mallien kehittely, ja ennen kaikkea verkkoliiketoiminta sekä appsien suunnittelut, luovat uusia markkinoita. Kännykkä on jo siirtynyt rannekkeeksi ja iholle. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Teksti: Timo J. Virtanen, kansatieteen lehtori, FL
Artikkelikuva: Nokia 3210 -mallinen kännykkä pakkauksineen. Pakkauksessa mukana laturi, käyttöohjeet sekä ostokuitti. Kuva: Turun museokeskus.
Lue lisää kännykän historiasta:
Jylhä, Nina; Eriksson, Kim; Kauranen, Marja: Matkapuhelin: arjen helpottaja vai välttämättömyys? Kansatieteen työseminaari 2016.
Kettunen, Niko & Paukku, Timo 2014: Kännykkä – lyhyt historia. SKS: Helsinki.
Virtanen, Timo J. 2015: Puinen pitkäkorva ja punainen kobra. – Askel kulttuurien tutkimukseen (Toim. Jaana Kouri). Turku: Turun yliopisto, Folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede.