Rannekellojen historia juontaa juurensa 1600-luvun puoliväliin, jolloin uskontofilosofi Blaise Pascal kiinnitti taskukellon ensimmäistä kertaa ranteeseensa. Vaikka ensimmäiset rannekellot tiedettävästi valmistettiin jo 1560-luvulla Genevessä, ne yleistyivät vasta 1900-luvun alussa.
Rannekellojen yleistymiseen vaikutti myös naisten sosiaalisen aseman muutos ensimmäisen maailmansodan aikana. Teollistumisen ja kaupungistumisen vaikutuksesta naiset siirtyivät yhä enemmän kodinhoidosta työelämään miesten ollessa rintamalla. Kello oli välttämätön, mutta koska asuissa oli huonosti tilaa taskukellolle, rannekellot yleistyivät.
Digitaalinäyttöisten kellojen markkinoille tulo merkitsi kokonaan uutta aikakautta. Rannekellot on nykyisin pitkälti korvannut matkapuhelin.
Rannekello on kulkenut omassa historiassaan pitkän matkan tuiki tarpeellisesta ajannäytön välineestä nykyajan koristeelliseksi koruksi, kenties jopa harvinaisuudeksi. Siinä missä rannekelloa käytettiin ennen ensisijaisena kellonajan välittäjänä, nykyään moni vilkaisee ajan puhelimesta. Jos kello on, liittyy se usein tyyliin tai hauskuuttaa nostalgisuudellaan. Toki käytännön syistä rannekelloa käyttäviäkin vielä löytyy.
Perinteiset rannekellot valikoituvat helposti lähestyttäväksi ajan symboliksi. Rannekello on ajan tiivistymä. Se myös korostaa ajan yksilöllisyyttä olemalla kantajansa identiteettiä tukeva henkilökohtainen yksityinen omaisuus, ruumiin jatke, lähellä ihoa ja aina mukana.
Aika näyttäisi olevan paljon muutakin kuin fysiikan perussuure. Jotain sellaista, mikä on koko ajan läsnä, mutta johon vain harvoin kiinnitämme huomiota – silloin kun sitä on liikaa tai liian vähän.
Rannekello näyttäisi nykyisin olevan enemmän asuste kuin välttämätön ajannäyttäjä, vaikka käyttösyitä toki on useita. Toisille se on ajan hermolla pysyminen, toisille jotain muuta. Kiire ja kiireettömyys näyttäytyvät ennen kaikkea tunnetiloina, jotka ilmentyvät esimerkiksi kasaantuvina töinä tai luppoajalla aikaansaatuina asioina. Ajankäyttömme määrittää meidät oman yksityisen aikamme herroiksi tai kellomme orjiksi.
Vastareaktiona hektiseen elämäntyyliin kiireettömyys ja sen eri muodot ovat lähestulkoon trendi nykyaikana. ”Kohtuullistamisella” tarkoitetaan vaihtoehtoista elämäntyyliä, jossa pyritään irrottautumaan hektisestä- ja materiaalin ympärillä pyörivästä elämäntyylistä. Lähellä kohtuullistamisen käsitettä ovat myös esimerkiksi joutilaisuus, köyhäily ja leppoistaminen
Kenties kiireettömyyden trendistyminen viestii oman elämän kontrollista: on arvostettavampaa soljua hitaasti vastavirtaan kuin syöksyä oravanpyörässä suin päin sinne, minne muutkin ovat menossa. Kiireettömyys onkin vastarintaliike. Ja tällaisissa vastakkainasetteluissa toinen ei menesty ilman toista: ei ole kiireettömyyttä ilman kiirettä. Tapa ymmärtää aika on vahvasti sidoksissa siihen kulttuuriin, jossa eletään. Länsimaissa ymmärrämme ajan lineaarisesti – aika on meille selkeä linja, jossa on alku ja mahdollisesti myös loppu.
Yleisemmin aika voidaan määritellä absoluuttiseksi ja suhteelliseksi. Absoluuttisen ajan mittarina toimii kello, joka määrittää sen oikeaksi hyväksytyn aikataulun, jonka kehyksissä ympäröivä yhteiskunta toimii. Suhteellisessa aikakäsityksessä puolestaan itse aikaa ei ole olemassa vaan ajankulu määritellään yhteisön toimintojen ja itse annettujen kulttuuristen merkitysten avulla. (Puronen 2005: 81-82). Onko jatkuva kiire siis vain länsimaisessa kulttuuripiirissä elävien riesa vai tunnetaanko kiirettä myös toisenlaisen aikakäsityksen kulttuureissa?
Rannekellolla tuntuisi olevan merkitystä niin ajannäyttäjänä kuin korunakin – merkityksiä lienee yhtä monia kuin käyttäjiäkin. On aika sitten absoluuttista tai suhteellista, siihen kiinnittää erityistä huomiota silloin kun sitä on todella paljon tai liian vähän.
Teksti: Ida Lukkari ja Oona Leinovirtanen, kansatieteen työseminaari 2016
Artikkelikuva: Poolopuseroinen tyttö seisoo puolivartalokuvassa sivuttain. Profiili näkyy. Kädessä rannekello. Hiukset leikattu takatukkamalliin. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja: Lauri Pietarinen, 1982.
Lue lisää kelloista:
Suomen kellomuseo