kodinkoneet

Kotitalouden hyödykkeitä ja turhakkeita

Vanhasta maatalouskulttuurista on siirrytty sähköistettyyn keittiöön ja kodinkoneisiin. Kodinkoneet valitaan usein niin, että keittiön esinerunsaus ja kauneuskriteerit eivät järkkyisi – keittiöt ovat olleetkin suomalaisten kotien ensimmäisiä huoneita, joissa koneistuminen on näkynyt.

Joitain kodinkoneita tuli markkinoille jo 1920–1930- luvuilla, mutta vasta sotien jälkeen ne yleistyivät ja kotitaloudet koneistuivat. Suomessa kulutuskulttuuri muovautui palkkatyön yleistymisen ja hyödykkeiden massatuotannon myötä. Keittiössä tämä näkyi ennen kaikkea hyötyhankintoina: ensiksi koteihin hankittiin sähköliesi ja jääkaappi. Vasta näiden jälkeen alkoi keittiöissä näkyä pienempiä koneita, joita ei koettu niin välttämättömiksi.

Kotitalouden oppiaine on keittiön teknisiä laitteita vanhempi. Sen juuret ovat ruoanvalmistuksen opetuksessa 1800-luvulla, mutta myöhemmin oppisisältöihin on kuulunut muun muassa kuluttajakasvatusta. Näin kouluopetuksessa on näkynyt myös ympäröivän yhteiskunnan teknistyvät laitteet.

Aiemmin kotitaloudessa korostettiin ruuanvalmistusoppia, käytännöllisyyttä ja nopeutta. Vähitellen mukaan tulivat kodinhoito-oppi sekä teknisten laitteiden huolto- ja puhdistusohjeet.

Ihmisiä kehotettiin harkitsemaan pienkoneiden tarpeellisuutta. Tänään ne ovat itsestäänselvyyksiä. 1970-luvulta lähtien kotitalouden vakioteemoja ovat olleet sukupuoltenvälinen tasa-arvo, eksoottiset ruoka-aineet sekä kalori- ja ravintoaineoppi. Energiansäästö ja turvallisuus puhuttivat jo 1980-luvulla, sekä kuljetus- ja säilytystekniikoiden kehitys ovat paisuttaneet tuotevalikoimaa.

Uusia teemoja ovat laitteiden energiankulutus ja kestävä kehitys sekä ruokakulttuurien yhtenäistyminen.

Nykyään kotitalous uudelleenteknologisoituu ja ihmisille luodaan tarpeita. Pärjäämme kuitenkin edelleen vuosikymmeniä vanhalla keittokirjalla, toisin kuin yhtä vanhalla ATK-oppaalla. Astiat voi pestä käsin ja vanhoilla vispilöillä pärjää hienosti. Käsintehtyä ruokaa arvostetaan. Valmisruokakulttuuri ja uusavuttomuus ylläpitävät silti pelkoja laitteiden passivoivasta vaikutuksesta ja arjen helpottajien muuttumisesta välttämättömiksi riippuvuuksiksi.

Kotitalous on muuttunut erityisesti tyyliltään aihealueiden pysyessä pääosin samoina. Liesi, uuni ja kylmäsäilö ovat vakiintuneet keittiöihin. Puolikuolleet munankeittimet ja leipäkoneet pölyttyvät kaapeissa samalla kun retrot kodinkoneet ja uusilla ominaisuuksilla varustetut hullutukset tunkeutuvat ihmisten keittiöihin muokkaamaan mielikuvia elämäntyylistä. Nykyään keittiöiden varustetasoihin ollaan kuitenkin melko tyytyväisiä ja jos jotain kaivataan, niin yhä lisää nopeutta.

 

Teksti: Essi Pietilä, Elina Wall ja Elisa Halsinaho
Lähde: Piia Taponen (2005), Teknistyvät esineet kotitalouden oppikirjoissa 1900- ja 2000-lukujen aikana. Kansatieteen pro seminaari -työ.

Artikkelikuva: Pirtelön tms. valmistaminen; kuvasarjasta vuodelta 1959. Omenalohkoja laitetaan tehosekoittimeen. Pöydällä maitopullo, omenoita, appelsiineja. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Jääkaappi kulttuurioliona

Vaikka nykyisin jääkaappi on joka kodin vakioesine, on sitä alkuaikoina pidetty ”turhuutena”, jonka hankintaa on pitänyt tarkoin miettiä. Jääkaapin hankintaa perusteltiin hygienian parantumisella ja ajan säästöllä. Tulevaisuuden jääkaappi saattaa laatia itse jopa kauppalistat.

Ensimmäiset jääkaapit olivat nimensä mukaisesti kaappeja, joiden sisustaa viilennettiin jäillä. Vaati paljon vaivaa, että kaapin sai pidettyä kylmänä. Epäkäytännöllisyydestään huolimatta jäälohkarekaappi helpotti ruokatavaroiden varastointia ja säilytystä. Sähköllä toimivat jääkaapit tulivat markkinoille 1920-luvulla, ja suomalaisissa kotitalouksissa kodinkoneet yleistyivät vasta 1950-luvun jälkeen.

Jääkaapeista tuli arkinen tarve-esine: koteihin hankittiin yleensä ensimmäiseksi sähköliesi ja jääkaappi. Jääkaappi oli silti edelleen verrattain kallis hankinta. Niinpä useissa maalaistaloissa käytettiin vielä 1960-luvulla kellareita, jotka takasivat ruuan pysymisen viileänä. Kaupungissa jääkaappi yleistyi nopeammin, koska samanlaisia mahdollisuuksia kylmäsäilytykseen ei ollut. Viileään aikaan ruokaa säilöttiin esimerkiksi ikkunan välissä.

Elektrolux merkitsee uuden, helpomman ajan koittamista Suomenkin perheenemännille. Heiltä jää enemmän aikaa omistautua perheelleen ja harrastuksilleen – enemmän aikaa lepoon. Monet huolet haihtuvat, vaivat vähenevät – ja ”kaupanpäällisiksi” seuraa maukkaampi, aina tuore ja raikas ruoka, josta koko perhe saa terveyttä ja iloa… (Elektrolux- jääkaapin mainos, Suomen kuvalehti 43/ 1953.)

Mainoksissa jääkaapin hankkimista perusteltiin ajan säästöllä ja hygienian parantumisella. Varsinkin naisille laitteet tarjosivat helpotusta kotiaskareisiin, sillä kotitalouden pyörittäminen oli pääosin naisten vastuulla. Jääkaappi säästi samalla aikaa ja rahaa, kun voitiin hankkia useamman päivän ostokset kerralla. Pääosin jääkaapit yleistyivät 1960–70 -luvulla. Jääkaappi mullisti ruokatalouden, ja toi yhä useamman saataville esimerkiksi tuoreen lihan ja kalan.

Nykyisin jääkaappi on kodin vakiovaruste, eikä sen olemassaoloa tarvitse perustella. Tulevaisuuden visioissa jääkaappi tietää mitä syömme, ja osaa lisätä itse kauppalistaan puuttuvat ruoka-aineet. Markkinoilla on jo jääkaappeja kalenteri-, viihde- ja viestintäominaisuuksilla. Vaikka ne nyt tuntuvat erikoisilta, huippuominaisuuksilla varustetuilta laitteilta, saattavat ne jo kymmenen vuoden päästä olla ihan tavallisia kodin jääkaappeja.

 

Teksti: Nina Jylhä, Suvi Salminen  & Lauri Järvenpää (toim. Anne Nieminen).

Artikkelikuva: Rouva Hannuksela jääkaapilla keittiössään. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Lue lisää jääkaapeista ja ruokatalouden historiasta:
Hartola, Marja 2017: Petusta pizzaan ja puurosta pastaan. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.
Virtanen, Timo J. 2017: Jääkaappi ja jäät kaapissa. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.

 

Arki luistaa! Tehdasyhteisön perhe-elämän muutoksia

Forssan tekstiilitehdasyhteisössä vietettiin työntäyteistä arkea 1950–1970-luvuilla. Monet uudistukset vaikuttivat lapsiperheiden arkeen. Kodinkoneet yleistyivät ja helpottivat elämää. Myös vapaa-aika lisääntyi ja monipuolistui.

1960-luku ja erityisesti 1970-luku olivat kotien koneellistumisen aikaa Suomessa. Myös tavallisille tehdastyöntekijäperheille oli mahdollista hankkia arkea helpottavia kodinkoneita, kuten pyykinpesukoneita, sekä vapaa-ajan elämyksiä tuovia laitteita, kuten levysoittimia. Pyykinpesu oli aikaa vievää, joten pesukone toi helpotusta monen perheen arkeen.

Forssan tekstiiliteollisuudessa työskenteli paljon naisia, ja he usein jatkoivat työssäkäyntiä myös naimisiinmenon jälkeen. Jääkaappi toi enemmän vapautta ja osaltaan mahdollisti naisten aktiivista työssäkäyntiä. Jääkaapissa ruuat säilyivät kaikkina vuodenaikoina eikä arkea tarvinnut enää suunnitella niin, että kaikki valmistettu ruoka pitäisi syödä kerralla pois. Kaupassakäyntiväli saattoi pidentyä, kun samalla kertaa ruokaa voitiin ostaa useammaksi päiväksi.

1960-luvulla myös lastenvaunut muuttuivat kevyemmiksi, korkeammiksi sekä toimivimmiksi. Vaunuihin sai myös kiinnitettyä ratasistuimen, jonka ansiosta vaunuja saattoi käyttää myös lapsen kasvettua ohi varsinaisen vaunuiän, eikä erillisiä lastenrattaita tarvinnut hankkia. Vaunukopan alle ilmestyi samalla vuosikymmenellä metallikori ostoskassia varten. Äitien arki hieman keveni, kun ruokakassin sai laitettua vaunujen kyytiin, sillä naiset yleensä suorittivat perheiden ruokaostokset.

Työviikon lyheneminen viisipäiväiseksi 1960–1970-lukujen taitteessa kasvatti merkittävästi työntekijöiden vapaa-aikaa.

Samoihin aikoihin autojen lisääntyminen laajensi ihmisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Suomalaisista kotitalouksista 43 prosentilla oli käytössään auto vuonna 1971. Autoa hyödynnettiin tuolloin ensisijaisesti vapaa-ajanmatkoilla, mutta vähitellen yhä useammin myös työmatkoihin.

Suosituimmat harrastukset 1960-luvun lopulla olivat ulkoilu, retkeily, kalastus, metsästys sekä urheilu ja ulkopelit. Ulkoilu ja liikunta saivat uuden kilpailijan televisiosta, joka yleistyi 1960-luvulla. Televisio laajensi maailmaankuvaa ja Forssastakin käsin nähtiin maailman ihmeitä. Televisio muokkasi myös käsityksiä hyvästä elämästä. Ohjelmista saatiin viitteitä millaista perhe-elämän kuuluisi olla. Lisäksi televisio-ohjelmat vaikuttivat perheiden ajankäyttöön ja aikatauluihin.

 

Teksti: Maria Vanha-Similä, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: Naisten viestijoukkue vaihtaa Finlayson-Forssa Oy:n eri osastojen välisissä hiihtokilpailuissa vuonna 1952. Forssan museon kokoelma.

Lue lisää tehdasyhteisöjen arjesta:
Vanha-Similä, Maria 2016: Tehdasyhteisön arkea, Hiiskuttua-verkkolehti.
Vanha-Similä, Maria 2014: Yhtiöön! Yhtiöön! Töihin Forssan tekstiiliteollisuuteen 1950–2000-luvuilla. – Niina Koskihaara & Maija Mäki & Kirsi Sonck (toim.). Osumia. Kansatieteellisiä avauksia muutoksesta, sen hallinnasta ja sopeutumisesta, sivut 78–84. Turku: Turun yliopisto.