koti

Kotitalouden hyödykkeitä ja turhakkeita

Vanhasta maatalouskulttuurista on siirrytty sähköistettyyn keittiöön ja kodinkoneisiin. Kodinkoneet valitaan usein niin, että keittiön esinerunsaus ja kauneuskriteerit eivät järkkyisi – keittiöt ovat olleetkin suomalaisten kotien ensimmäisiä huoneita, joissa koneistuminen on näkynyt.

Joitain kodinkoneita tuli markkinoille jo 1920–1930- luvuilla, mutta vasta sotien jälkeen ne yleistyivät ja kotitaloudet koneistuivat. Suomessa kulutuskulttuuri muovautui palkkatyön yleistymisen ja hyödykkeiden massatuotannon myötä. Keittiössä tämä näkyi ennen kaikkea hyötyhankintoina: ensiksi koteihin hankittiin sähköliesi ja jääkaappi. Vasta näiden jälkeen alkoi keittiöissä näkyä pienempiä koneita, joita ei koettu niin välttämättömiksi.

Kotitalouden oppiaine on keittiön teknisiä laitteita vanhempi. Sen juuret ovat ruoanvalmistuksen opetuksessa 1800-luvulla, mutta myöhemmin oppisisältöihin on kuulunut muun muassa kuluttajakasvatusta. Näin kouluopetuksessa on näkynyt myös ympäröivän yhteiskunnan teknistyvät laitteet.

Aiemmin kotitaloudessa korostettiin ruuanvalmistusoppia, käytännöllisyyttä ja nopeutta. Vähitellen mukaan tulivat kodinhoito-oppi sekä teknisten laitteiden huolto- ja puhdistusohjeet.

Ihmisiä kehotettiin harkitsemaan pienkoneiden tarpeellisuutta. Tänään ne ovat itsestäänselvyyksiä. 1970-luvulta lähtien kotitalouden vakioteemoja ovat olleet sukupuoltenvälinen tasa-arvo, eksoottiset ruoka-aineet sekä kalori- ja ravintoaineoppi. Energiansäästö ja turvallisuus puhuttivat jo 1980-luvulla, sekä kuljetus- ja säilytystekniikoiden kehitys ovat paisuttaneet tuotevalikoimaa.

Uusia teemoja ovat laitteiden energiankulutus ja kestävä kehitys sekä ruokakulttuurien yhtenäistyminen.

Nykyään kotitalous uudelleenteknologisoituu ja ihmisille luodaan tarpeita. Pärjäämme kuitenkin edelleen vuosikymmeniä vanhalla keittokirjalla, toisin kuin yhtä vanhalla ATK-oppaalla. Astiat voi pestä käsin ja vanhoilla vispilöillä pärjää hienosti. Käsintehtyä ruokaa arvostetaan. Valmisruokakulttuuri ja uusavuttomuus ylläpitävät silti pelkoja laitteiden passivoivasta vaikutuksesta ja arjen helpottajien muuttumisesta välttämättömiksi riippuvuuksiksi.

Kotitalous on muuttunut erityisesti tyyliltään aihealueiden pysyessä pääosin samoina. Liesi, uuni ja kylmäsäilö ovat vakiintuneet keittiöihin. Puolikuolleet munankeittimet ja leipäkoneet pölyttyvät kaapeissa samalla kun retrot kodinkoneet ja uusilla ominaisuuksilla varustetut hullutukset tunkeutuvat ihmisten keittiöihin muokkaamaan mielikuvia elämäntyylistä. Nykyään keittiöiden varustetasoihin ollaan kuitenkin melko tyytyväisiä ja jos jotain kaivataan, niin yhä lisää nopeutta.

 

Teksti: Essi Pietilä, Elina Wall ja Elisa Halsinaho
Lähde: Piia Taponen (2005), Teknistyvät esineet kotitalouden oppikirjoissa 1900- ja 2000-lukujen aikana. Kansatieteen pro seminaari -työ.

Artikkelikuva: Pirtelön tms. valmistaminen; kuvasarjasta vuodelta 1959. Omenalohkoja laitetaan tehosekoittimeen. Pöydällä maitopullo, omenoita, appelsiineja. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Huonekalut – umpipuusta lastulevyyn

Kansatieteen jatko-opiskelija Päivi Salonen (FM) kertoo videolla huonekalujen muutoksesta käsintehdyistä kaapeista itsekoottaviin Ikea-kalusteisiin. Muutos on vaikuttanut esimerkiksi kodin sisustukseen: huonekaluille keksitään erilaisia käyttötapoja, ja niitä kierrätetään nopeammalla tahdilla.

Päivi Salosen pro gradu -tutkielma ”Kotia rakentamassa. Ideaalisen kodin representaatioita Avotakka-lehdessä 1980-2010” (2013) tarkasteli kodin kulttuurisia esityksiä sisustuslehdessä.

 

Video: toimitus, leikkaus ja editointi, Marianne Mäkinen 2017.

Lue lisää huonekaluista ja sisustamisesta:
Päivi Salonen 2017: Demokraattista ja litteää. 100-vuotta mennyttä ja tulevaa -verkkosivusto.

 

Demokraattista ja litteää

”Please, have a seat.” kehotetaan Pete Canaryn internet-meemiksi nousseessa sarjakuvassa. Huonekalujätti Ikean työhaastatteluun saapuva mies kohtaa sarjakuvassa haasteen, joka on tuttu monille Ikean asiakkaille: huonekalu täytyykin koota itse.

Tuotteet on pakattu litteisiin ruskeisiin pahvilaatikoihin, joiden sisältä paljastuu ruuveja, heloja, muttereita, kannattimia ja erilaisia huonekalun osia. Asiakkaan tehtäväksi jää kuljettaa paketti kotiin ja ohjeita seuraamalla kasata itselleen lopullinen Billy, Lack tai Kallax.

Ajatuksen litteästä paketista kehitti Ikean pitkäaikainen suunnittelija Gillis Lundgren 1950-luvun alussa. Lundgren huomasi, kuinka paljon kuljetuksessa säästyy tilaa, kun pöydän jalat irrottaa kansilevystä. Itse koottavia huonekaluja oli Ruotsissa ollut tarjolla jo ennen Lundgrenin ideaa, mutta perustajansa Ingvar Kampradin mukaan Ikea oli ensimmäinen huonekalualan yritys, joka alkoi kehittää ideaa systemaattisesti osana liiketoimintaansa.

Paketteihin pakatut huonekalut säästivät olennaisesti kuljetus- ja varastointikustannuksia, mutta lopulta niiden merkitys ulottuu tätä laajemmalle: siihen kuinka sisustamme ja rakennamme kotiamme.

Historiallisesti tarkasteltuna huonekalut ja muu kodin tarpeisto ovat olleet usein ylpeydenaiheita tekijälleen ja hänen yhteisölleen. Toisinaan niiden tärkeys korostui, kun niitä annettiin lahjoiksi ennen häitä. Huolella valmistetun esineen avulla saattoi osoittaa olevansa hyvää ainesta puolisoksi. Sängyt, kaapit ja pöydät olivat umpipuuta. Ne olivat kulutusta kestäviä ja tukevia, mutta raskaita liikuttaa. Pian huonekaluja saattoi tilata myös puusepänverstailta, usein kuitenkin niiden hinta rajoitti monien suomalaisten kotien huonekalujen määrää.

Vuoden 1996 uutisissa esiteltiin Suomen ensimmäistä Ikean myymälää. Video: YLEn Elävä arkisto. 

Tänä päivänä teollisesti suurella volyymilla tuotetut huonekalut ovat yhä useamman saatavilla. Niin kutsuttu demokraattinen muotoilu, tuotteita mahdollisimman monelle, on nostettu muun muassa Ikean liikeideaksi. Sänky, sohva, kirjahylly ja ruokapöytä ovat kaikki voineet saapua kotiin litteässä paketissa. Esimerkiksi Gillis Lundgrenin suunnitteleman Ikea-klassikon, Billy-kirjahyllyn, kriittiset mitat ruskeassa paketissa ovat 206x29x13 cm. Aika hyvin yli kaksi metriä korkealta ja 80 senttimetriä leveältä hyllyltä.

Myös nykyhuonekaluissa käytettävät materiaalit, kuten lastulevy, vaahtomuovi ja kennopahvi ovat keveitä ja edullisia valmistaa. Toisaalta ne eivät kestä kulutusta samaan tapaan kuin käsityönä valmistetut puiset edeltäjänsä. Tämä yhtälö on johtanut siihen, että kodin sisustuksesta on tullut muuttuvaa. Tavarat kiertävät yhä nopeammin kaatopaikalle tai uusille omistajille erilaisten vaihtorinkien kautta. Vielä helpompaa on liikutella huonekaluja kodin sisällä: olohuoneen pöytä lastenhuoneeseen, kirjahylly makuuhuoneeseen, tilaa uudelle divaanille! Voidaan myös pohtia, onko litteä paketti tuonut mukanaan tasapäisyyden ongelman. Paljastuuko paketeista liian standardoitu sisustus?

 

Teksti: Päivi Salonen, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: Kuvakaappaus Pete Canaryn internet-meemistä.