lapsiperheet

Kävely Forssan vanhalla tekstiiliteollisuusalueella

Kansatieteen tohtorikoulutettava Maria Vanha-Similä (FM) kertoo videolla arjesta Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla. Samalla kävellään vanhalla tekstiiliteollisuusalueella, jonka punatiiliset tehdasrakennukset ovat nyt uudelleenkäytössä.

Maria Vanha-Similän väitöskirjatutkimuksen teema on lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla. Tutustu lisää Marian tutkimukseen täällä.

 

Video: kuvaus ja kertoja, Maria Vanha-Similä & editointi, Marianne Mäkinen 2017.

Lue lisää tehdasyhteisön arjesta:
Maria Vanha-Similä 2017: Arki luistaa! Tehdasyhteisön perhe-elämän muutoksia. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -verkkosivut.
Maria Vanha-Similä 2016: Tehdasyhteisön arkea, Hiiskuttua-verkkolehti.

 

Leikkiminen on kivaa!

Puulelut, muovinuket ja tietokonepelit – lapset ympäri maailman ovat aina leikkineet. Muinaisuudessa leikkikalu saattoi olla kivenmurikasta muotoiltu pallo, myöhemmin helistin tai hyrrä. 1900-luvulla kotitekoiset lelut ovat vaihtuneet leluteollisuuden sarjatuotteisiin. Leikkikalu voi olla kuitenkin millainen tahansa, eikä väärää tapaa leikkiä ole.

Lelut olivat vielä runsaat sata vuotta sitten pääosin kotitekoisia. Monet lapsiperheet saattoivat lisäksi tilata leikkikaluja paikallisilta käsityöläisiltä kotona tehtyjen, yksinkertaisempien lelujen rinnalle. Vain varakkaimmilla perheillä oli mahdollisuus hankkia teollisesti valmistettuja leluja 1900-luvun alkupuolella. Sittemmin leluteollisuus on kasvanut valtavasti, ja samoja leluja näkee kaikkialla kehittyneissä valtioissa.

Lelujen materiaalit ovat muuttuneet merkittävästi muovin korvatessa aiempia materiaaleja, kuten puuta. Elektroniset lelut ja erilaiset mobiilipelit kasvattavat suosiotaan, mutta ne eivät ole syrjäyttäneet perinteisten lelujen suosiota. Lapset leikkivät yhä nukeilla, autoilla ja rakennuspalikoilla.

Vaikka lelut ovat muuttuneet paljon aikojen saatossa, yksi asia on pysynyt samana: lelun tarkoitus on viihdyttää ja kasvattaa lasta.

Lastenhuone Helsingissä 2010-luvulla. Matolla on Soiva Laulukirja, melodika (puhallettava musiikkisoitin) ja ksylofoni. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja Jaana Maijala 2014.

Nykyisin lelutrendit vaihtuvat nopeasti, kun ne seuraavat muun muassa lastenohjelmien hahmoja. Leikkikalut ovatkin läpi historiansa muuttuneet yleisen muodin mukana: esimerkiksi puuautoihin lisättiin ”häkäpönttöjä” 1940-luvun häkäpönttöautojen innoittamana. 2000-luvulla lelut ovat taasen teknistyneet, ja kauppojen leluhyllyiltä voi löytää niin äänikirjoja, robottikoiria kuin interaktiivisia nukkeja.

Vanhempi sukupolvi saattaa nähdä elektronisten lelumarkkinoiden olevan uhka lasten kehitykselle, sillä tämän käsityksen mukaan lapset eivät enää vaivaudu leikkimään käsin kosketeltavilla leluilla. Uudet leikkikalut ja -tavat voivat kuitenkin myös kannustaa lapsia liikkumaan. Lapset leikkivät sillä, mitä heidän on mahdollista saada ja mitä heille milloinkin tarjotaan. Näin kunkin ajan lelut heijastavat yhteiskuntansa ja kulttuurinsa arvoja sekä tapoja.

 

Teksti: Elina Wall ja Pinja Tervonen, kansatieteen työseminaari 2016 (toim. Marianne Mäkinen)

Artikkelikuva: Lapsia leikkimässä polkuautolla, kuva Mehiläinen-lehdestä. 1950-luku. Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Olavi Mannonen.

 

Arki luistaa! Tehdasyhteisön perhe-elämän muutoksia

Forssan tekstiilitehdasyhteisössä vietettiin työntäyteistä arkea 1950–1970-luvuilla. Monet uudistukset vaikuttivat lapsiperheiden arkeen. Kodinkoneet yleistyivät ja helpottivat elämää. Myös vapaa-aika lisääntyi ja monipuolistui.

1960-luku ja erityisesti 1970-luku olivat kotien koneellistumisen aikaa Suomessa. Myös tavallisille tehdastyöntekijäperheille oli mahdollista hankkia arkea helpottavia kodinkoneita, kuten pyykinpesukoneita, sekä vapaa-ajan elämyksiä tuovia laitteita, kuten levysoittimia. Pyykinpesu oli aikaa vievää, joten pesukone toi helpotusta monen perheen arkeen.

Forssan tekstiiliteollisuudessa työskenteli paljon naisia, ja he usein jatkoivat työssäkäyntiä myös naimisiinmenon jälkeen. Jääkaappi toi enemmän vapautta ja osaltaan mahdollisti naisten aktiivista työssäkäyntiä. Jääkaapissa ruuat säilyivät kaikkina vuodenaikoina eikä arkea tarvinnut enää suunnitella niin, että kaikki valmistettu ruoka pitäisi syödä kerralla pois. Kaupassakäyntiväli saattoi pidentyä, kun samalla kertaa ruokaa voitiin ostaa useammaksi päiväksi.

1960-luvulla myös lastenvaunut muuttuivat kevyemmiksi, korkeammiksi sekä toimivimmiksi. Vaunuihin sai myös kiinnitettyä ratasistuimen, jonka ansiosta vaunuja saattoi käyttää myös lapsen kasvettua ohi varsinaisen vaunuiän, eikä erillisiä lastenrattaita tarvinnut hankkia. Vaunukopan alle ilmestyi samalla vuosikymmenellä metallikori ostoskassia varten. Äitien arki hieman keveni, kun ruokakassin sai laitettua vaunujen kyytiin, sillä naiset yleensä suorittivat perheiden ruokaostokset.

Työviikon lyheneminen viisipäiväiseksi 1960–1970-lukujen taitteessa kasvatti merkittävästi työntekijöiden vapaa-aikaa.

Samoihin aikoihin autojen lisääntyminen laajensi ihmisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Suomalaisista kotitalouksista 43 prosentilla oli käytössään auto vuonna 1971. Autoa hyödynnettiin tuolloin ensisijaisesti vapaa-ajanmatkoilla, mutta vähitellen yhä useammin myös työmatkoihin.

Suosituimmat harrastukset 1960-luvun lopulla olivat ulkoilu, retkeily, kalastus, metsästys sekä urheilu ja ulkopelit. Ulkoilu ja liikunta saivat uuden kilpailijan televisiosta, joka yleistyi 1960-luvulla. Televisio laajensi maailmaankuvaa ja Forssastakin käsin nähtiin maailman ihmeitä. Televisio muokkasi myös käsityksiä hyvästä elämästä. Ohjelmista saatiin viitteitä millaista perhe-elämän kuuluisi olla. Lisäksi televisio-ohjelmat vaikuttivat perheiden ajankäyttöön ja aikatauluihin.

 

Teksti: Maria Vanha-Similä, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: Naisten viestijoukkue vaihtaa Finlayson-Forssa Oy:n eri osastojen välisissä hiihtokilpailuissa vuonna 1952. Forssan museon kokoelma.

Lue lisää tehdasyhteisöjen arjesta:
Vanha-Similä, Maria 2016: Tehdasyhteisön arkea, Hiiskuttua-verkkolehti.
Vanha-Similä, Maria 2014: Yhtiöön! Yhtiöön! Töihin Forssan tekstiiliteollisuuteen 1950–2000-luvuilla. – Niina Koskihaara & Maija Mäki & Kirsi Sonck (toim.). Osumia. Kansatieteellisiä avauksia muutoksesta, sen hallinnasta ja sopeutumisesta, sivut 78–84. Turku: Turun yliopisto.