Mikrotietokoneet alkoivat yleistyä Suomessa 1970-luvun puolessa välissä. Alkuaikoina niiden hankkiminen ei ollut itsestäänselvyys, eikä suinkaan kaikilla ollut mahdollista hankkia konetta. Hankintaan vaikutti esimerkiksi se, miten hyvin lapset saivat vanhempansa vakuuttuneiksi koneen tarpeellisuudesta.
Mikrotietokoneita alettiin markkinoida Suomessa näkyvämmin 1980-luvulle tultaessa. Tämän myötä kuluttajamarkkinoille suunnatut mikrotietokoneet alkoivat yleistyä.
Mikrotietokoneen omistajaksi tuleminen puolestaan liitti käyttäjänsä osaksi laajaa yhteisöä, joka jakautui eri alakulttuureihin kuten pelaajiin tai ohjelmoijiin. Käyttäjien toimintaa ohjasivat myös yksilölliset tavoitteet, joiden saavuttamisella haettiin tunnustusta ympärillä olevalta yhteisöltä.
Mikrotietokoneiden ympärille muodostunut yhteisöllisyys elää yhä tänä päivänä vahvasti nostalgisina muisteluina internetissä eri keskustelufoorumeilla ja Facebookiin perustetuissa ryhmissä.
Mikrotietokoneiden käyttö oli aluksi hyvin sukupuolittunutta ja erityisesti pojat omaksuivatkin nopeasti tämän uuden innovaation. Mikrotietokoneiden käytön implisiittinen sukupuolittuneisuus tuli esille myös niiden markkinoinnissa, joka oli lähes poikkeuksetta pojille kohdennettua. Naisilla ei ollut mainoksissa juurikaan muuta osaa kuin olla esineellistettynä miehisen katseen edessä, kun mainosten miehet taas olivat mikrotietokoneen käyttäjiä, eli aktiivisia toimijoita.
Mikrotietokoneiden markkinoinnissa yleisesti hyödynnettiin sen opetuksellista potentiaalia, ja sitä kaupiteltiin koko perheelle hyödyllisenä välineenä mahdollisimman kattavan levikin toivossa: lapset pystyivät mikrotietokoneella pelaamaan ja opiskelemaan, ja aikuiset puolestaan hoitamaan työasioita ja muuta hyödyllistä. Suosittuja mikrotietokoneiden markkinointikeinoja olivat myös mielikuvamarkkinointi ja tunteisiin vetoavat mainokset, jotka eivät tietenkään täysin vastanneet tuotteen todellisia suorituskykyjä tai vaikutusmahdollisuuksia ihmisen todelliseen elämään.
Teksti: Maria Björklund, Viivi Yrjölä ja Veera Jäntti-Rasanen.
Artikkelikuva:
Poika pelaa. ”Pidin tietokonepelaamisesta jo nuorena. Kuvassa PC-strategiapeli Dune 2, jota opin pelaamaan katselemalla vanhemman velipuoleni pelaamista. En osannut vielä lukea tai kirjoittaa, mutta katselemalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppi paljon nuorena.”
Kuvaaja: Juha Artukka 1995. Museokeskus Vapriikki
Lue lisää:
Mikko Kuusto: TIETOA KONEISTA. Mikrotietonkoneiden yleistymisen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin 1970-1990 (2016). Kansatieteen proseminaarityö.