Ero lankapuhelimen ja langattoman välillä ei liity pelkästään nykyisten älypuhelinten tai ylipäätään kännyköiden ilmaantumiseen. Bellin ja Meuccin puhelinkeksintöihin viitataan usein, mutta harvempi tietää, että keksijä Reginald Fessenden puhui maailman ensimmäisen langattoman puhelun. Se tapahtui kahden maston välillä Washingtonissa jo vuoden 1900 joulukuussa. Samaan aikaan muun muassa Marconi kehitti langattomia lennättimiä.
Suomessa puhelin yleistyi nopeasti 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä, usein juuri lennätinkokemusta saaneiden henkilöiden toimesta.
Tällaisiin kuului esimerkiksi Daniel Wadén, jonka toiminta loi puhelinyhteyksiä ja puhelinkoneita. Uranuurtajilla oli hyvät yhteydet Ruotsiin, erityisesti L.M. Ericssonin liiketoimintaan. Ruotsalainen etnologi Jan Garnert onkin erinomaisella tavalla teoksessaan ”Hallå” (2005) kuvannut puhelinten kasvavaa liiketoimintaa ja puhelun merkitystä juuri Tukholmassa. Tutkimus avaa myös enemmän lankapuhelimen nimitystä.
Keskuksen ja tilaajan yhteyksiin tarvittiin kirkkaita lankoja. Langat ja niiden telineet valtasivatkin nopeasti suurkaupunkien kattorakenteet ja kaupunkitaivaan. Vähitellen yhteydet koottiin ilma- ja maakaapeleihin, ja maisema palasi lähes ennalleen. Sama ilmiö näkyi suomalaisissakin suurkaupungeissa. Myös keskusjärjestelmät vaativat vähemmän tilaa, kun analoginen tekniikka vaihtui digitaaliseksi .
Käsivälitteisten keskusten (sentraali-Santrat) tärkeä asema säilyi pitkään erityisesti syrjäseuduilla, vaikka automaatio eteni Suomessa jo 1920-luvulta alkaen. Tosin vasta 1950-luvulta alkoi suuremman muutoksen aika.
Pöytä- ja seinälankapuhelinten kehityskaarta voidaan seurata aina 1800-luvun magneettijalkaisista ”luurankopuhelimista” ja puisista koristemaalatuista seinäkoneista 1930-luvun bakeliittipuhelimiin, 1950-luvun design ”kobraan” (Ericofon) sekä 1970-luvun iloisen oransseihin ja vihreisiin tuotteisiin. Suomessa valmistettiin jonkin verran omiakin koneita (Oy Puhelinteollisuus), mutta kodeissa yleistyivät lähinnä merkit, kuten L.M.E, Krone, Siemens ja ITT – kunnes kännykät valtasivat markkinat.
Eräs lankapuhelinten merkittävimmistä muodonmuutoksista tapahtui, kun pyöritettävä valintakiekko vaihtui näppäinvalinnaksi. Lankapuhelimista valintakiekkoineen on kuitenkin tullut eräänlainen nostalginen esineryhmä. Niitä käytetään niin sisustuksessa kuin esimerkiksi näytelmissä, mainoksissa ja elokuvateollisuudessa luomassa ajankuvaa. Lankapuhelin on hyvä esimerkki käyttötarkoituksen pysyvyyteen liittyvästä tekniikan kehityksestä, ja miten sen esinemuotoilua käytetään osana markkinointia.
Teksti: Timo J. Virtanen, kansatieteen lehtori, FL
Artikkelikuva: L.M. Ericssonin pöytäpuhelin 1900-luvun alusta. Kuva: Marianne Mäkinen 2017.
Lue lisää puhelimista:
Virtanen, Timo J. 2017: Kännykkä. Puhelimesta monitoimijaksi. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -verkkosivut.
