Kustomkulttuuri-käsitteen pohjana ovat autojen pinstripe-koristemaalaukset ja niiden tekijät, jotka nousivat nuorisoidoleiksi 1950-luvun puolivälin Kaliforniassa. Tuolloin puhuttiin vielä customoinnista. Kun 1990-luvun alussa maalareita ja heidän töitään koottiin taidemuseoon retrohenkiseen näyttelyyn, luotiin käsite kustomkulttuuri (Kustom Kulture). Eräs 1960-luvun tunnetuimmista customoijista oli Ed Roth. Hän keräsi ympärilleen taiteilijoita, jotka suunnittelivat erikoisia ajoneuvoja, t-paitakuvia ja villejä monsterhahmoja ruokkimaan varhaisteinien maailmankuvaa.
Kustomkulttuuri levisi 90-luvun retroboomin myötä uusille alueille. Uutta sukupolvea eivät rajat häirinneet, heitä kiinnostivat retrohenkiset, visuaalisesti katu-uskottavat ja tunnelmaltaan sopivan viileät asiat. Heidän retronsa saattoi 50-luvun sijasta olla 80-lukua. Ilmiöistä poimittiin kaikkein kiinnostavimmat visuaaliset yksityiskohdat, mutta mahdollinen yhteiskunnallinen viesti jäi taka-alalle.
Kustomkulttuurin leviämiseen vaikutti ratkaisevasti internetin yleistyminen 90-luvun lopussa. Aiemmin suppeampaa ryhmää koskettaneet asiat olivat yhtäkkiä nähtävinä netissä samanarvoisena muiden kiinnostavien juttujen kanssa. Niistä nousi esiin erityisesti visuaalisuus. Yhdysvalloista alkunsa saanut kulttuuri oli samanaikaisesti tarjolla ympäri maailmaa.
Suomeen syntyi 1970-luvulla vahva viisikymmentälukua ihannoiva nostalgiaboomi. Se on säilynyt vanhojen autojen ja musiikin kautta näihin päiviin ja toimii pohjana kustomkulttuurin nousulle myös täällä.
Kustomkulttuuri näkyy erilaisina kuva-aiheina tatuoinneissa ja maalatuissa tai painetuissa kuvissa. Aiheet käsittelevät pin-up -kulttuuria, polyneesialaista tiki-maailmaa, monsterhahmoja tai erilaisia symboleja 50-luvun grafiikasta meksikolaisiin pääkalloihin. Asusteissa se näkyy retrovaatteina ja -kampauksina ja musiikissa 40-luvun jazzista 80-luvun punkiin. Ajoneuvoissa se voi olla tarkoituksellista kuluneisuutta ja ruostetta.
Kustomkulttuurin ilmenemismuotoja ei voi määritellä aina kovin suoraviivaisesti. Pääkallon kuvan voi maalata monella eri tavalla, kaikki tatuoinnit eivät ole kustomkulttuuria. Määrittelyyn vaikuttaa kuvan kantaja ja sen tekijä. Maalattu kahvipannu voi edustaa rustiikkia, mutta jos maalari on arvostettu kustomkulttuurin taiteilija, tulee siitäkin kustomkulttuuria.
Kustomkulttuurin piiriin tulee jatkuvasti uusia ilmiöitä. Niiden hyväksyntään vaikuttaa suuresti se, kuinka laajalti ne leviävät netissä ja julkaisuissa, onko ilmiössä riittävästi retrohenkeä ja onko sen cool-arvo riittävän korkea. Merkittävintä tulkinnoissa on kuitenkin se, että retroilmiön tulkitsija ei ole alkuperäistä sukupolvea, vaan uuden sukupolven edustaja.
Teksti: Pekka Mannermaa
Artikkelikuva: Rat Fink-rottahahmo on Ed Rothin luoma sarjakuvahahmo, josta on tullut kustomkulttuurin ikonihahmo. Mallin rakentaja on Jan-Olof Lundberg. Kuvaaja: Pekka Mannermaa.
Lue lisää:
Flake & Flames – dokumenttielokuva kustomkulttuurista
The World of Kustom Kulture -näyttely, Taide- ja museokeskus Sinkka
The Kustom Kulture show, Helsingin kaapelitehdas