ruokatalous

Kotitalouden hyödykkeitä ja turhakkeita

Vanhasta maatalouskulttuurista on siirrytty sähköistettyyn keittiöön ja kodinkoneisiin. Kodinkoneet valitaan usein niin, että keittiön esinerunsaus ja kauneuskriteerit eivät järkkyisi – keittiöt ovat olleetkin suomalaisten kotien ensimmäisiä huoneita, joissa koneistuminen on näkynyt.

Joitain kodinkoneita tuli markkinoille jo 1920–1930- luvuilla, mutta vasta sotien jälkeen ne yleistyivät ja kotitaloudet koneistuivat. Suomessa kulutuskulttuuri muovautui palkkatyön yleistymisen ja hyödykkeiden massatuotannon myötä. Keittiössä tämä näkyi ennen kaikkea hyötyhankintoina: ensiksi koteihin hankittiin sähköliesi ja jääkaappi. Vasta näiden jälkeen alkoi keittiöissä näkyä pienempiä koneita, joita ei koettu niin välttämättömiksi.

Kotitalouden oppiaine on keittiön teknisiä laitteita vanhempi. Sen juuret ovat ruoanvalmistuksen opetuksessa 1800-luvulla, mutta myöhemmin oppisisältöihin on kuulunut muun muassa kuluttajakasvatusta. Näin kouluopetuksessa on näkynyt myös ympäröivän yhteiskunnan teknistyvät laitteet.

Aiemmin kotitaloudessa korostettiin ruuanvalmistusoppia, käytännöllisyyttä ja nopeutta. Vähitellen mukaan tulivat kodinhoito-oppi sekä teknisten laitteiden huolto- ja puhdistusohjeet.

Ihmisiä kehotettiin harkitsemaan pienkoneiden tarpeellisuutta. Tänään ne ovat itsestäänselvyyksiä. 1970-luvulta lähtien kotitalouden vakioteemoja ovat olleet sukupuoltenvälinen tasa-arvo, eksoottiset ruoka-aineet sekä kalori- ja ravintoaineoppi. Energiansäästö ja turvallisuus puhuttivat jo 1980-luvulla, sekä kuljetus- ja säilytystekniikoiden kehitys ovat paisuttaneet tuotevalikoimaa.

Uusia teemoja ovat laitteiden energiankulutus ja kestävä kehitys sekä ruokakulttuurien yhtenäistyminen.

Nykyään kotitalous uudelleenteknologisoituu ja ihmisille luodaan tarpeita. Pärjäämme kuitenkin edelleen vuosikymmeniä vanhalla keittokirjalla, toisin kuin yhtä vanhalla ATK-oppaalla. Astiat voi pestä käsin ja vanhoilla vispilöillä pärjää hienosti. Käsintehtyä ruokaa arvostetaan. Valmisruokakulttuuri ja uusavuttomuus ylläpitävät silti pelkoja laitteiden passivoivasta vaikutuksesta ja arjen helpottajien muuttumisesta välttämättömiksi riippuvuuksiksi.

Kotitalous on muuttunut erityisesti tyyliltään aihealueiden pysyessä pääosin samoina. Liesi, uuni ja kylmäsäilö ovat vakiintuneet keittiöihin. Puolikuolleet munankeittimet ja leipäkoneet pölyttyvät kaapeissa samalla kun retrot kodinkoneet ja uusilla ominaisuuksilla varustetut hullutukset tunkeutuvat ihmisten keittiöihin muokkaamaan mielikuvia elämäntyylistä. Nykyään keittiöiden varustetasoihin ollaan kuitenkin melko tyytyväisiä ja jos jotain kaivataan, niin yhä lisää nopeutta.

 

Teksti: Essi Pietilä, Elina Wall ja Elisa Halsinaho
Lähde: Piia Taponen (2005), Teknistyvät esineet kotitalouden oppikirjoissa 1900- ja 2000-lukujen aikana. Kansatieteen pro seminaari -työ.

Artikkelikuva: Pirtelön tms. valmistaminen; kuvasarjasta vuodelta 1959. Omenalohkoja laitetaan tehosekoittimeen. Pöydällä maitopullo, omenoita, appelsiineja. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Jokapäiväinen leipämme ja leväpullamme

Ruoka ja syöminen ovat olennainen osa arkipäiväämme. Ruoka herättää intohimoja; siitä keskustellaan, väitellään ja ruokaan liittyvillä valinnoilla vaikutetaan. Ruoka on visuaalinen viesti; ruokaa kuvataan, kuvia jaetaan ja niistä keskustellaan. Organisoidaan (luomu)ruokapiirejä ja ruoanjakelupalveluita, vaihdellaan reseptejä ja raaka-aineita sekä kokoonnutaan yhteisen pöydän ääreen. Kieltäydytään ruoasta, syödään valikoiden ja heimoutuen.

Ruoka ja ateriointi kiinnittyvät liiman tavoin sosiaalisiin suhteisiimme, tapoihimme ja perinteisiimme. Samalla ruoka on osa globaalia elintarviketeollisuutta ja logistiikkaa.

Ruoka vaikuttaa ja ruokaan vaikuttaa niin ilmastonmuutos kuin energiantuotannon haasteetkin. Tulevaisuuden ruokaan liittyvät kysymykset heijastelevat aikaamme; niitä arvoja ja asenteita, joita nykyhetkessä kannamme. Jokainen haukkaamamme leivän palanen on osa tämän hetken ruoantuotannon ketjua, mutta samalla konkreettinen valinta tulevaisuuden ruoantuotannolle.

Tulevaisuudessa kiinnitämme huomiota yhä enemmän ruoan terveellisyyteen ja ruoan tuotannon, kuljettamisen ja pakkaamisen ympäristövaikutuksiin. Hyvinvoivissa länsimaissa yleistynyt terveyspuhe vaikuttaa siihen, minkälaisen valinnat ohjailevat ruoankulutustottumuksiamme. Toisaalta olemme yhä eettisesti tietoisempia ruokaan liittyvistä ympäristövalinnoista. Viime aikoina uusien kasvisproteiinien trendi muokkaa laajasti kulutustottumuksiamme. Toisaalta samanaikaisesti on voimistunut eettisenä koettu lähilihantuotanto, omavaraisuus ja luomuruokaringit. Ruoan avulla edistämme niitä arvoja, joiden koemme kuuluvan hyvän elämän raameihin. Ruoan kulutuksen muutokset ovat laaja-alaisia prosesseja, jotka saavat erilaisissa konteksteissa erilaisia muotoja. Ruoan kuluttamisen uusia tapoja syntyy jatkuvasti.

Teknologian kautta haetaan ratkaisuja muun muassa väestönkasvun aiheuttamiin ruoantuotanto-ongelmiin. Esimerkiksi geenimuuntelun avulla voidaan parantaa viljelytuotteiden taudinkestävyyttä ja varmistaa ruoantuotantoa muutoin heikommissakin olosuhteissa. Keinolihaa saattaa olla kaupoissa jo kymmenen vuoden kuluttua. Hyönteisruokaan suhtautuminen on Suomessa jo melko myönteistä – ainakin verrattuna naapurimaihin, esimerkiksi Ruotsiin. Toisaalta ruokaan liittyviin teknologisiin innovaatioihin suhtaudutaan myös varauksellsisesti ja vastustaen. Geenimuunneltua ruokaa vastustetaan vedoten esimeiksi siihen, ettei sen terveysvaikutuksia tunneta vielä kunnolla.

Terveys, ympäristötietoisuus ja vastuullisuus ovat avaintermejä myös tulevaisuuden ruoan tuotannossa ja kulutusvalinnoissa.

Tämän päivän yksilöllisiä valintamahdollisuuksia korostavassa maailmassa yksilön vastuuta ekologisesti kestävästä ruoasta korostetaan. Kyse on kuitenkin myös tarjonnasta – isojen toimijoiden ja organisaatioiden vastuusta tuottaa ruokaa kestävällä ja vastuullisella tavalla. Ruoan alkuperään ja laatuun liittyvät asiat tulisi tuoda kuluttajalle esille yhä avoimemmin ja pyrkiä parantamaan tiedon saavutettavuutta. Syömme sitten 2080-luvulla leipää tai leväpullia – ainakin meidän tulisi tietää, millä tavoin nämä tuotteet on valmistettu ja miten ne ovat ruokapöytäämme päätyneet.

Teksti: Maija Mäki, kansatieteen yliopisto-opettaja, FM.

Artikkelikuva: Artikkelin kirjoittaja teki lapsilleen mifu-tortellinivuokaa. Lasten arvio annoksesta oli ”nolla pistettä” ja ”tuplahyi”. Arvio perustui tomaattikastikkeen makuun. Kirjoittaja jatkaa proteiinikokeilujaan.

Lue lisää tulevaisuuden ruoasta:
SITRA: Näkökulmavideoita tulevaisuuden ruoantuotantoon
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto: Ruoan tulevaisuuteen liittyvää tutkimusta
Tiede-lehti: Artikkeli visioi ostoskäyntiä tulevaisuuden marketissa
Sunnuntaisuomalainen: Artikkeli hyönteisruoasta ja sen tuotannosta Suomessa

Jääkaappi kulttuurioliona

Vaikka nykyisin jääkaappi on joka kodin vakioesine, on sitä alkuaikoina pidetty ”turhuutena”, jonka hankintaa on pitänyt tarkoin miettiä. Jääkaapin hankintaa perusteltiin hygienian parantumisella ja ajan säästöllä. Tulevaisuuden jääkaappi saattaa laatia itse jopa kauppalistat.

Ensimmäiset jääkaapit olivat nimensä mukaisesti kaappeja, joiden sisustaa viilennettiin jäillä. Vaati paljon vaivaa, että kaapin sai pidettyä kylmänä. Epäkäytännöllisyydestään huolimatta jäälohkarekaappi helpotti ruokatavaroiden varastointia ja säilytystä. Sähköllä toimivat jääkaapit tulivat markkinoille 1920-luvulla, ja suomalaisissa kotitalouksissa kodinkoneet yleistyivät vasta 1950-luvun jälkeen.

Jääkaapeista tuli arkinen tarve-esine: koteihin hankittiin yleensä ensimmäiseksi sähköliesi ja jääkaappi. Jääkaappi oli silti edelleen verrattain kallis hankinta. Niinpä useissa maalaistaloissa käytettiin vielä 1960-luvulla kellareita, jotka takasivat ruuan pysymisen viileänä. Kaupungissa jääkaappi yleistyi nopeammin, koska samanlaisia mahdollisuuksia kylmäsäilytykseen ei ollut. Viileään aikaan ruokaa säilöttiin esimerkiksi ikkunan välissä.

Elektrolux merkitsee uuden, helpomman ajan koittamista Suomenkin perheenemännille. Heiltä jää enemmän aikaa omistautua perheelleen ja harrastuksilleen – enemmän aikaa lepoon. Monet huolet haihtuvat, vaivat vähenevät – ja ”kaupanpäällisiksi” seuraa maukkaampi, aina tuore ja raikas ruoka, josta koko perhe saa terveyttä ja iloa… (Elektrolux- jääkaapin mainos, Suomen kuvalehti 43/ 1953.)

Mainoksissa jääkaapin hankkimista perusteltiin ajan säästöllä ja hygienian parantumisella. Varsinkin naisille laitteet tarjosivat helpotusta kotiaskareisiin, sillä kotitalouden pyörittäminen oli pääosin naisten vastuulla. Jääkaappi säästi samalla aikaa ja rahaa, kun voitiin hankkia useamman päivän ostokset kerralla. Pääosin jääkaapit yleistyivät 1960–70 -luvulla. Jääkaappi mullisti ruokatalouden, ja toi yhä useamman saataville esimerkiksi tuoreen lihan ja kalan.

Nykyisin jääkaappi on kodin vakiovaruste, eikä sen olemassaoloa tarvitse perustella. Tulevaisuuden visioissa jääkaappi tietää mitä syömme, ja osaa lisätä itse kauppalistaan puuttuvat ruoka-aineet. Markkinoilla on jo jääkaappeja kalenteri-, viihde- ja viestintäominaisuuksilla. Vaikka ne nyt tuntuvat erikoisilta, huippuominaisuuksilla varustetuilta laitteilta, saattavat ne jo kymmenen vuoden päästä olla ihan tavallisia kodin jääkaappeja.

 

Teksti: Nina Jylhä, Suvi Salminen  & Lauri Järvenpää (toim. Anne Nieminen).

Artikkelikuva: Rouva Hannuksela jääkaapilla keittiössään. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Lue lisää jääkaapeista ja ruokatalouden historiasta:
Hartola, Marja 2017: Petusta pizzaan ja puurosta pastaan. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.
Virtanen, Timo J. 2017: Jääkaappi ja jäät kaapissa. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -nettisivusto.

 

Jääkaappi ja jäät kaapissa

Kylmä lähde tai joskus hankikin on kelvannut tilapäisesti ruokien ja tarveaineiden säilytykseen. Paikallaan pysyvän asutuksen myötä on rakennettu myös erilaisia kylmäsäilytysratkaisuja. Yleisnimi jääkaappi kuvaa laajasti useimpia.

Erityisesti talojen ja tilojen maitotalous vaati jäähdyttämistä ja kylmää talvikelien ulkopuolellakin. Jääkaapilla tarkoitetaan nykyisin sähköistä kotitalouden laitetta tai kokonaisuutta, johon saattaa kuulua viileäkaappi ja pakastinosuudetkin (Jenkkikaappi). Suomalaisessa arjessa pärjättiin vuosikymmeniä ennen sähköistymisen aikaa, ja paikoin vielä sen jälkeenkin, varsinaisilla jäätä sisältävillä kaapeilla. Tämä merkitsi jäännostoa, useimmiten läheisestä joesta tai järvestä.

Kestävän jään sahaaminen suorakaiteenmuotoisiksi palasiksi tapahtui esimerkiksi justeerista tehdyllä jääsahalla tai usein myös konevoimalla. Apuna saattoivat olla esimerkiksi veneisiin tai puutarhan muokkaukseen tarkoitetut koneet. Hevosen tai traktorin avulla lohkareet kuljetettiin talojen pihoihin ja peitettiin purulla. Tästä kasasta haettiin jäähdytysjäätä niin maitotaloudelle kuin pienempiinkin tarpeisiin puusta rakennettuihin jääkaappeihin.

Auralainen kyläseppä nosti vielä 1960-luvulla Aurajoesta lohkareita, ja kauppasi niitä alueen talouksiin.

Vähitellen sähköistymisen myötä alkoi jääkaappi ja sitä käyttävät taloudet pärjätä ilman lisättyjä irtojäitä, kun sähkö ja kompressori tuotti kylmän. Luonnollisesti kaasujääkaappejakin on käytetty laajasti esimerkiksi kesämökeillä. Ensimmäisen oikean jääkaapin kerrotaan ilmestyneen Suomeen jo 1928, vaikka varsinaisen yleistymisen aikaa oli vasta 1950-luku. Kylmäaineina freonit ovat nykyisin vaihtuneet luonnon hiilivetyihin, jotka ovat vähemmän haitallisia.

Jääkaappia esiteltiin muiden kodinkoneiden rinnalla Helsingin kotimaisen tuotannon suurparaatissa vuonna 1958. Video: YLEn Elävä arkisto.

Vuoden 2016 jääkaappien edustusmalleja mainostetaan lauseella: ”uudenlainen älykäs jääkaappi” (Samsung), sekä rosterikuorella ja energiatehokkuudella. Joissakin malleissa mainostetaan ovessa sijaitsevaa jääpala-annostelijaa. Jäät ovat siis siirtyneet kaapin sisältä ulko-oveen! Kaappeja kuvataan myös seuraavasti: ”Sen älykäs anturi-järjestelmä käyttää useita ulko- ja sisäantureita optimoidakseen lämpötila- ja kosteustasot…” ja ”Digitaalinen invertteri kompressori käyttää …”. Nykyjääkaapin ominaisuuksia ovat myös True no Frost -toiminto, LED-valo, Moisture control box sekä Power Cool. Hyvän käsityksen jääkaapin kehityksestä saa esimerkiksi Ylöjärvellä sijaitsevasta Suomen Jäähdytystekniikkamuseosta.

 

Teksti: Timo J. Virtanen, kansatieteen lehtori, FL

Artikkelikuva: Jääkaappi, jonka ovessa on magneeteilla kiinnitettyjä kuvia. Kuva: Museovirasto, kuvaaja Elina Hirvikoski 2013.

Lue lisää jääkaapeista:
Nieminen, Anne 2016: Jääkaappi kulttuurioliona. 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -verkkosivusto.

 

Petusta pizzaan ja puurosta pastaan

”Ruaka se on kon henkem pittä, kyl työl vähemmälki toimeen tule”. Vanha sananlasku ilmaisee ytimekkäästi elämän tarkoituksen. Vaikka työnteko oli arvossaan, ihmisen elämänkaaren tärkeimpiä asioita on aina ollut myös ruoka. Sen hankkiminen on joskus ollut kovan työn takana, mutta ruoan runsaudesta on osattu myös nauttia.

1900-luvun alun Suomessa elettiin vielä omavaraisesti, koettiin ensimmäisen maailmansodan vuoksi pula-aikoja, nähtiin nälkää ja leivän jatkeena käytettiin pettua. Maaseudun ruokatapoja sääteli maatalouden työrytmi. Yleisimpiä ruokia ateriasta toiseen olivat läskisoosi ja perunat, suolasilakka, vellit, puurot, keitot ja ruisleipä. Pula-aika koetteli uudestaan maailmanlaajuisen laman aikana 1930-luvulla. Pulaa oli varsinkin suomalaisten ”kansallisjuomasta” kahvista, jota nyt jouduttiin tekemään korvikkeista. Vähitellen elintaso alkoi nousta. Monien elintarvikkeiden – maidon, kananmunien, juuston, voin, lihan ja vihannesten – kulutus lisääntyi. Kaupan hyllyille ilmestyi myös ulkomaisia tuotteita.

Toisen maailmansodan aikaan Suomessa oli jälleen pulaa elintarvikkeista, jolloin säännösteltäviksi joutuivat lähes kaikki yleisimmät elintarvikkeet. Ruoanlaitto oli todella luovaa, kun perheelle piti tehdä ruokaa olemattomista raaka-aineista. Säännöstely loppui kokonaan vasta vuonna 1954. Pulavuosien jälkeen kansa söi runsaasti sokeria, rasvaa ja vehnäleipää. Kahviakin kului kymmenen kuppia päivässä, kun sitä sai taas vapaasti. Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952 Suomen markkinoille tuli Coca-Cola.

1900-luvun puolivälissä koteihin alettiin hankkia jääkaappeja, mikä muutti muun muassa ruoan säilöntätapoja.

Kalaa ja lihaa ei tarvinnut enää säilöä runsaan suolan avulla, vaan nyt ne voitiin hankkia tuoreena ja säilyttää kylmässä. 1950-luvun ruokauutuuksia oli muun muassa makaronilaatikko. Lisäksi ulkomaiset siirtomaatavarat, kuten tuoreet hedelmät, rusinat ja mausteet, ilmestyivät kauppoihin uudelleen pulavuosien jälkeen.

1970-luvulla kaikissa kodeissa ei vielä ollut jääkaappia. Pallo-Noppa -ohjelmassa kerrottiin ruoan säilyttämisen merkityksistä. Video: YLEn Elävä arkisto.

1960- ja 70-luvuilla osa vanhoista perinneruoista oli edelleen kansan suosikkeja, vaikka ulkomaanmatkailu lisääntyi ja ruokakuulttuurikin alkoi kansainvälistyä. Varsinais-Suomessa suosittuja ruokalajeja olivat muun muassa hernesoppa, lihapullat, läskisoosi, silakkalaatikko ja makkarakeitto. 1970-luvulla tapahtui pitsan, broilerin, kirjolohen ja appelsiinituoremehun esiinmarssi. Mikroaaltouuni yleistyi.

1900-luvun lopulla ruokatrendit ovat vaihtuneet tiuhaan, mutta samalla kotimaisuus ja terveysseikat ovat korostuneet päivittäisessä ruokatarjonnassa. Pettukin tuli takaisin ruokavalikoimiimme, sillä sen todettiin sisältävän kasvistanolia ja alentavan kolesterolia. 2000-luvun trendiruoka härkäpapu oli jo keskiajalla suosittua arkiruokaa. Satoja vuosia vanhasta ruokakulttuuristamme saatammekin ehkä tulevaisuudessa löytää lisää terveellistä syötävää.

 

Teksti: Marja Hartola, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Arabian posliiniastiat olivat suosittuja suomalaisissa kodeissa (astiat emäntä Auli Heikkalan kokoelmista Lokalahdelta). Kuvaaja: Marja Hartola.

Lue lisää ruokatalouden historiasta:
Hartola, Marja 2001: Keskiajan ruokatalous Suomessa. Tiimalasi-keskiaikasivusto.