Haastatteluja, kuvaamista ja keruuta – kansatieteen kenttätöitä

Kansatieteen keskeisimpiä profilointiperusteita on oppiaineen suhde aineistonhankintaan. Tämä merkitsee kenttätyön tekemistä. Taustat tälle toiminnalle löytyvät yleisetnografisesta tiedemaailmasta ja etnografisista menetelmistä. Aikaisemmin erityisesti antropologia on tullut tunnetuksi kaukaisten ja eksoottisten yhteisöjen parissa tapahtuvasta tiedon tallentamisesta ja keruusta.  Myös suomalaiset varhaiset sosiaaliantropologit (esim. E. Westermarck, R. Karsten, H. Granqvist) tekivät vastaavia matkoja ja kansatieteilijät erityisesti yhdessä kielitieteilijöiden kanssa lähinnä suomalais-ugrilaisten kansojen pariin (esim. S. Pälsi, U.T. Sirelius). Kulttuuriantropologian kautta teemat ja kenttävariaatiot ovat saavuttaneet huomattavan kirjon, ja mukana ovat esimerkiksi niin urbaani kuin lääketieteellinenkin näkökulma. Myös historiatieteet ovat tavallaan etnografisoituneet aineistonhankinnassaan.

Otteita kenttätyöpäiväkirjasta. Kenttätöitä tehtiin Bengtskärin majakalla keväällä 2013. Turun Yliopistosäätiö on rahoittanut tutkimusta. Kuva: Timo J. Virtanen.

Myöhemmin matkan ja ”primitiivisyyden” avulla tapahtunut kohteen määrittely on saanut rinnalleen ”homeland anthropologyn”, suomalaisen ja vertailevan kansatieteen sekä eurooppalaisen etnologian kaltaiset ulottuvuudet. Kansatieteessä primaari tutkimuskohde on ollut oma kansa, vaikka vertailevaa näkökulmaa on korostettu. Nykyisin kenttätyön avulla pyritään usein lähestymään muutos- ja murrosprosesseja. Näihin voivat kuulua niin maahan- ja maastamuutto kuin arkisen teknologian kehityskin. Samalla maantieteellisen sijainnin avulla määrittyvä kenttä-käsite on kokenut inflaation. Kenttä voidaankin määrätyn kylän tai kaupungin lisäksi ymmärtää yhtä hyvin esimerkiksi instituutioksi, arkistoksi, ilmiöksi tai tapahtumaksi.

Kansatieteen kenttätyökurssilla Tarvasjoella keväällä 2016. Kuva: Timo J. Virtasen kokoelmasta.

Etnografisten menetelmien palettiin ovat kuuluneet erityisesti haastattelun, havainnoinnin, kyselyjen ja kuvaamisen erilaiset menetelmät.  Yhä useammin painotetaan eettisyyttä, kenttätyön dialogisuutta ja tutkijasubjektin sekä tutkittavaobjektin suhteen luonnetta. Samalla voidaan pohtia kansatieteellisen kenttätyön ja hiljattain lanseeratun yliopiston kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen yhteisiä piirteitä.  Etnologisessa kenttätyössä keskustellaan myös osallistamisesta, törmäyttämisestä ja soveltavasta tutkimuksesta.  Tallennusmenetelmien kehittyessä kenttätyön tekninen ja teknologinen osuus on muuttunut kelanauhureista ja filmikameroista digitaalisten tallenteiden käytöksi. Kenttämateriaalien arkistoinnin suhteen vastaava kehitys on helpottanut tutkijoiden työtä niin aineistojen lähestymisen kuin jakamisenkin näkökulmista.  Kenttätöiden historia ja olemus kuvastuu sekä kenttätyökertomusten kautta että myös arkistoidun aineiston, opinnäytteiden ja julkaistun tutkimuksen avulla. Turkulaisessa kansatieteessä kenttätyön alkeet kuuluvat jo ensimmäisen vuoden opintosisältöihin ja kumulatiivisesti koko opintopolkuun.  Nykypäivän näkökulmasta se on toimintaa valtiorajan kaksoiskaupungissa, jokiohjelmien ja kuntaliitosten tutkimuksessa tai yhtä hyvin silakanpyynnin parissa.

Kerrottu ja koettu Turku -hankkeen muistihuone, joka esitteli muistoja Aurajoesta sekä vastaanotti ja taltioi kaupunkilaisten jokikokemuksia. Kuva: Anne Simola 2011.

Teksti: Timo J. Virtanen.

Artikkelikuva: Kansatieteen opiskelijoita Aurajoen ylittävällä kampiförillä vuonna 2010. Kuva: Timo J. Virtanen.

Lue lisää kansatieteestä:

Ruotsala, Helena 2005: Matkoja,  muistoja, mielikuvia. Kansatieteilijä kentällä. Teoksessa: Korkiakangas P. , Olsson, P.  & Ruotsala, H.  (Toim.) Polkuja etnologian menetelmiin.  Ethnos-toimite 11. s. 45-76. Ethnos ry. Helsinki.

Virtanen, Timo J. 2016: KENTTÄMETODINEN KOKEILU. Muistihuone 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden jokihankkeessa.  Teoksessa:  Kirjoittamalla kerrotut. Kansatieteelliset kyselyt tiedon lähteinä.  Korkiakangas, P. , Olsson, P. Ruotsala, H. & Åström, A-M. (Toim.) Ethnos-toimite 19. s. 384 – 416. Ethnos ry. Helsinki.

Viestinnän muutoksia osakunnissa

Kansatieteen jatko-opiskelija Mari Säisä (FM) kertoo videolla Turun yliopiston osakuntien ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Itse askarrelluista jäsenlehdistä ja viestittelystä ilmoitustauluilla on vuosikymmenten saatossa siirrytty nettijulkaisuihin ja WhatsApp-keskusteluryhmiin.

Mari Säisän väitöskirjan tutkimusaihe on nuoren aikuisen suhde yhteisöön. Tutkimuksessaan hän tarkastelee erityisesti Turun yliopiston osakuntia. Tutustu lisää Marin jatkotutkimukseen täällä.

 

Video: toimitus, leikkaus ja editointi, Marianne Mäkinen 2017.

Lue lisää Turun yliopiston osakunnista:
Mari Säisä 2017: Miten osakunnilla viestitään? 100-vuotta mennyttä ja tulevaa -verkkosivusto.
Vuoden 2014 Sohva-lehti
Turun yliopiston Savo-Karjalainen osakunta

 

 

Miten osakunnilla viestitään?

Savumerkeillä ja kirjekyyhkyillä, vai kenties rikkinäisillä puhelimilla? Osakuntien opiskelijat askartelivat itse jäsenlehtiään ennen kopiokoneiden ja lehtipainojen tuloa.

Turussa osakuntainsituutio on ollut olemassa jo Turun akatemian ajalta 1600-luvulla. Akatemian professorit pitivät opiskelijoita laiskoina, joten heidät jaettiin osakuntiin. Osakuntien moraalia ja siveyttä asetettiin valvomaan inspehtorit. Tuohon aikaan tiedetään osakuntalaisten istuneen viettämässä sarviaisia (jäsenten tutustumistilaisuuksia) kellariravintoloissa.

Tänä päivänä lainmukaiset osakunnat ovat vain Aalto- ja Helsingin yliopistossa. Turun yliopiston osakunnat ovat ylioppilaskunnan alaisia opiskelijajärjestöjä. Osakuntia on Turun yliopistossa kaikkiaan neljä: Savo-Karjalainen (SKO) , Satakuntalais-Hämäläinen (SHO), Pohjalainen (TPO) ja Varsinnaissuomalainen (TVO). Kaikki Turun yliopiston osakunnat on perustettu 1920-luvulla, mutta tahti ei ole hiljentynyt.

SKOn ilmoitustaulu 2006.
Ennen internetaikaa suurin osa osakunnan viestinnästä käytiin ilmoitustaululla. Kuva: Mira Tammelin 2006.

Vuosituhannen vaihteessa SHO:lle, SKO:lle ja TPO:lle luotiin omat IRC-kanavat, joilla osakuntien jäärät edelleen viestittelevät. Nykyään osakunnissa viestitään paljon Facebookin kautta. Sisäpiiriläisillä on ainakin on omat WhatsApp-ryhmänsä, ja virallisemmista asioista tiedotetaan sähköpostitse – vanhemmille jäsenille jopa kirjeitse.

Turun yliopiston Pohjalaisen osakunnan esittelypöytä Turun yliopiston ylioppilaskunnan avajaiskarnevaaleissa 2016. Kuvaaja: Tomi Metsälä.

Huomattava osa osakuntaperinnettä ovat myös osakuntien lehdet. SKO:n  KÄK-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa: keväällä vuosijuhlan, ja syksyllä seniorijuhlan yhteydessä. SHO:lla on ilmestynyt vapun aikaan Vappu-Äyskäri, ja TVO:lla V.S.O.P sekä TPO:lla Nova Botnica satunnaisesti. Satakuntalais-Hämäläisellä ja Savo-Karjalaisella osakunnalla on ilmestynyt myös Sohva-lehti, jossa esiteltiin yleisesti kaikkia osakuntia.

Viestinnän muutoksia osakunnissa -videolla Mari kertoo lisää opiskelijayhteisöjen ulkoisen ja sisäisen viestittelyn muutoksista.

 

Teksti: Mari Säisä, kansatieteen jatko-opiskelija, FM

Artikkelikuva: Osakuntien viestintää opintotuen korotuksen puolesta vuonna 2006. Kuva: Mira Tammelin.

Lue lisää osakunnista:
Vuoden 2014 Sohva-lehti
Turun yliopiston Savo-Karjalainen osakunta