Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin lähinnä merimiesten ja rikollisten tunnusmerkkinä pidetyt kuvat ovat ajan myötä muuttuneet hyväksytyksi ihotaiteeksi. Tatuointien näkyvyys on kasvanut räjähdysmäisesti: niiden ympärille järjestetään messuja, julkaistaan lehtiä ja perustetaan yhä uusia studioita.
Urheilijoiden ja artistien lisäksi kuva on selkeästi tullut hyväksytyksi myös tavallisen kansalaisen arjessa. Porvarisrouvan lapaluun tietämillä sijaitsevan perhosen alkuperäinen merkitys tosin on usein kadoksissa.
Hyönteisneulalla hakattu pin-up-aiheinen mustejälki on vaihtunut sähkökoneiden turvallisiin väreihin ja muutoinkin usein korkeatasoisiin tuotteisiin. Professori O`Reillyn tosin tiedetään käyttäneen konetta New Yorkissa jo 1890-luvulla. Professori tai Doc liitettiin usein ammattitatuoitsijoiden titteliksi myöhemminkin, ja esimerkiksi Suomesta lähdettiin jo 1970-luvulla Tukholmaan Doc Forrestin liikkeeseen.
Initiaationa otettujen sydän, risti ja ankkuri -kokonaisuuksien ohelle ovat myöhemmin löytyneet koristeelliset japanilaiset koikarpit ja kirsikankukat, tribaalikuvat sekä modernisoidut old school teemat. Monet nykykuvat viittaavat esimerkiksi kelttiläiseen muinaismaailmaan, japanilaiseen kulttuuriperintöön tai muuntavat entisen yksinkertaisen sydänmotiivin monimutkaiseksi ja realistiseksi kammioiden ja verisuonien esitykseksi. Sarjakuvahahmot, poliitikot, lapset ja lemmikit voivat näyttäytyä iholla rinnakkain. Yhä useammin tatuointi yhdistyy myös muihin kehonmuokkauksiin kuten lävistyksiin, implantteihin ja arpeuttamisiin.
Ammattilaistatuoijien parissa on selvää hierarkiaa, koska monet tekijät ovat perineet ammattinsa edellisiltä sukupolvilta, ja tekotapojakin voidaan jäljittää eri kulttuureissa eri suuntiin. Hiililangat, arpitatuoinnit ja muut eri kulttuurien perinteiset tatuointimenetelmät laajentavat kenttää globaalisti.
Siinä missä aikaisemmin kuvien ottamisen motiivina oli seiloreiden tai vankien joukkoon kuuluminen, nyttemmin ryhmäidentiteettien tilalle tai ohelle ovat nousseet voimakkaammin erottautumisen ja yksilöllisen ilmaisun teemat.
Tarinat kaverille peukalon juureen hakatusta ”pumminmerkistä” paisuvat suullisessa perinteessä pitkälle linjalle lähteneeseen kokkiin, joka maihin pistäytyessään sai Etelä-Amerikassa kahvipannun kuvan otsaansa. Tämä taas johtaa keskusteluun, jossa nykyisin pohditaan kuvan pysyvyyttä, haittamerkityksiä ja poistamisen tapoja. Jengitatuointeja on poistettu jopa rälläkällä, mutta lääketieteellisesti laserpoistot ovat suositeltavampia.
Lääketieteellinen ulottuvuus kiinnostaa muutoinkin nykyään sekä tatuointien tekijöitä että asiakkaita. Lasten korvalehtiin saatetaan esimerkiksi tatuoida terveyspiste, jonka yhteys akupunktiopisteisiinkin lienee olemassa. Jäämies Ötzin tatuoitujen pisteiden sijoittuminen oletettuihin akupunktiopisteisiin kertoo kuvan ja terveyden vuosituhantisesta yhteydestä.
Teksti: Timo J. Virtanen
Artikkelikuva: Metallimusiikkifani. Cantry Palovaaran metallimusiikkiaiheiset tatutoinnit on tehnyt tatuointiartisti Janne Sova. Palovaaralle on tärkeää, että jo hänen ulkonäöstään välittyy selvästi tietynlainen metallimusiikkiin liittyvä rankkuus ja asenne. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja: Sakari Kiuru 2013.
Lue lisää tatuoinneista:
Virtanen Timo J. 2016 Sydän, karppi ja ankkuri. – Askel kulttuurien tutkimukseen (Toim. Jaana Kouri & al.) Folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede. Turku.
Juntunen, Juho K. 2004. Tatuoitu. Helsinki: WSOY.
Ruotsalainen, Jari 2001. Kosmeettisia häiriöitä? Kertomuksia suomalaisesta tatuoinnista. Joensuu: Ilias.
Ruotsalainen, Jari 2014. ”Yks ja ainoa hautaan saakka”. Merimiestatuoinnin ritualistiset ja sosiaaliset ulottuvuudet muistelukerronnassa. – Elore 1/2014.
